”Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene..”

YK:n lastenjärjestö Unisef uutisoi kuinka maailman konfliktialueilla lapsiin kohdistuvien hyökkäysten määrä on noussut tänä vuonna tyrmistyttävälle tasolle. Lapsia tapetaan, käytetään ihmiskilpinä ja värvätään taistelijoiksi. Monin paikoin perustaktiikoina käytetään pakkoavioliittoja, raiskauksia, sieppauksia ja orjuuttamista. Kurkkua kuristaa lukiessani kyseistä uutista. En kykene ymmärtämään väkivaltaa ja julmuutta, mitä me ihmiset kohdistamme kaikkein heikoimpiin, lapsiin.

Torstaina 28.12. vietettiin viattomien lasten päivää. Pian Jeesuksen syntymisen jälkeen enkeli kehotti unessa Joosefia pakenemaan Betlehemistä Marian ja Jeesus-lapsen kanssa, koska kuningas Herodes antoi käskyn surmata kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset. Jeesus vältti kuoleman, mutta moni pieni poika ei. (Matt. 2:13-21)

Lapsiin kohdistuva kaikenlainen väkivalta, olipa se sitten henkistä, hengellistä tai ruumiillista, on valitettavasti todellisuutta myös tänään. Pienet ihmiset, joiden tulisi saada kasvaa ja kehittyä rakkauden ja turvallisuuden ympäröimänä, joutuvat kohtaamaan asioita, jotka eivät kuulu lapsen elämään. Meidän aikuisten tehtävänämme on huomata jokainen lapsi. Meidän tehtävämme on puuttua ja puolustaa lasta, jos mielessämme herää pienikin epäilys epäasiallisesta ja julmasta kohtelusta.

Eija Juuma