Elossa?

Hänen elämänsä ei alkanut hyvin. Masennus teki äidistä itseensä käpertyneen. Isän mielialoja ei voinut ennustaa. Myrsky saattoi syntyä hetkessä ja jälkiä korjailtiin pitkään. Äidin mustunut silmä parantui toisin kuin henkiset arvet. Sellaisessa kodissa hän kasvoi. Epävarmuuden, pelon ja salaisuuksien keskellä. Onneksi oli mummo, jonka syliin hän pääsi milloin vain. Kun hän oli riittävän vanha, hän muutti pois kotoa ja halusi elää toisenlaista elämää.  Hän opiskeli, teki töitä, löysi vaimon ja ajatteli, että elämä on ihan mukavaa. Kun hänelle syntyi lapsi, hän alkoi nähdä painajaisia. Unissa hän oli muuttunut isäkseen. Päivisin hän hoiti lastaan, rakasti tätä, kosketti hellästi ja ymmärsi sen hienoisen eron hyvyyden ja pahuuden tekemisen välillä. Hänestä tuli isä, mutta ei koskaan sellainen isä, kuin hänen isänsä oli ollut.

Miksi jotkut jatkavat toisen satuttamista, kun heitä on satutettu? Miksi toiset satuttamisen sijaan kykenevät tekemään hyvää toiselle? Miksi hyvän ja pahan tekeminen elää joissain samanaikaisesti? Käsi joka juuri hyväili, satuttaakin seuraavassa hetkessä. Pystyykö ihminen rakastamaan, jos häntä ei ole koskaan rakastettu?

Ihmisen mielen joustavuus on kiehtovaa. Erityisen joustava mieli on lapsella. Lapsi elää hetkessä ja sopeutuu vallitseviin olosuhteisiin. Hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa. Epänormaalista tulee normaalia. Toisaalta pienikin aito välittäminen, yhden aikuisen rakkaus lasta kohtaan, on korvaamatonta. Vaikka lapsi olisi kokenut pimeyttä, pienikin valo voi muuttaa lapsen elämän. Kokemus toisenlaisesta rakkaudesta jää elämään lapsen mieleen. Myös turvalliset suhteet aikuisena voivat mahdollistaa rakkauden, ja voivat korjata sitä, mikä on jäänyt saamatta.

Täydellinen eheys ihmisenä ei ole mahdollista. Jokaisella meistä on kokemuksia vaille jäämisestä, loukkauksista ja pettymyksistä. Elämä ei aina mene niin kuin on toivonut. Tulee luopumisia, menneisyyden käsittely ei ole helppoa eikä kaikilla ole sitä, ketä rakastaa. Kaikesta surusta ja luopumisesta huolimatta elämä voi olla riittävän hyvää. Ihmisen mielen joustavuuden kauneus on siinä, etteivät lapsuuden kokemukset suoraan sanele ihmisen tulevaisuutta. Ihmisen mielen joustavuudessa on toivo ja elämänusko.

Sari-Annika Pettinen

Kirjoittaja on perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja, jonka alaisuudessa on myös oppilaitos- ja kansainvälinen työ sekä sairaalasielunhoito. Johtamistöiden lisäksi hän tekee perheneuvonnan asiakastyötä eli tapaa yksilöitä, pareja ja perheitä, jotka kaipaavat keskusteluapua erilaisissa elämänkohdissa.

Teksti on julkaistu Polussa 4.5.2016