Maailma ilman sua

Työpaikan kahvihuone on täynnä iloista puheensorinaa. Istut ja kuuntelet puhetta, joku sanoo sinulle jotakin, vastaat ja hymyilet. Käytävällä työkaveri pysähtyy juttelemaan, vaihdatte kuulumisia. Kaupungilla tuntemattomia kasvoja, pariskuntia, perheitä, kaveriporukoita. Iltalenkillä tuuli tekee omenia poskiisi ja kenkäsi narskuvat hiljaisella metsätiellä.  Lasten leikit ja iltasatu. Yöllä kääriydyt puolisoosi.

Muut näkevät sinussa ihmisen, joka on suhteessa muihin. Se, mitä sisälläsi ja mielessäsi tapahtuu, on toinen todellisuus. Yksinäisyyden kokemus voi olla todellisuuttasi, vaikka olisit ihmisten ympäröimänä. Vaikka et olisi yksin, voit kokea yksinäisyyttä työpaikalla, ystävien luona tai parisuhteessa. Ehkä yksinäisyyden tunne vierailee vain ajoittain mielessäsi tai se voi olla sinulle luontevin tapa olla olemassa

Aina yksinäisyys ei satu. Silloin, kun et sitä kaipaa, se sattuu. Yksinäisyys voi tuntua fyysisenä kipuna, ulkopuolisuuden tai hylätyksi tulemisen tunteena. Joku ei ole nähnyt sinua ja tarpeitasi, ehkä vaille jääminen näkyy sinussa aina. Voit kuitenkin pärjätä sen kanssa, voit kyetä luomaan suhteen muihin.

Ihmisen kaipuu yhteyteen on kirjoitettu jokaiseen soluusi. Kaipaus tulla nähdyksi ja kosketetuksi on osa ihmisyyttäsi. Kun äiti tai isä katsoo vastasyntynyttä lasta, koskettaa ja hellii, lapsi saa olla olemassa. Kaikki meistä eivät ole saaneet riittävästi äidin ja isän lämmintä katsetta ja kosketusta. Vaille jääminen voi näkyä sinussa pelkona tulla lähelle.

Voit harjoitella näkemistä ja näkymistä, katsomista ja hyväksymistä. Sinun ei tarvitse olla valmis, riittää kun uskallat katsoa itseäsi lempein ja armollisin silmin. Samalla armollisella katseella voit katsoa myös muita: epätäydellisiä, mutta riittävän hyviä. Vaille jäämisen ei tarvitse jäädä elämäsi tarinaksi, voit opetella suhteessa muihin toisenlaista tapaa. Vaikka sinua olisi satutettu ja jätetty yksin, sinun ei tarvitse satuttaa eikä jäädä yksin. Kyky yhteyteen on sinussa, se on osa ihmisyyttäsi.  

Sari-Annika Pettinen 

Kirjoittaja on perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja, jonka alaisuudessa on myös oppilaitos- ja kansainvälinen työ sekä sairaalasielunhoito. Johtamistöiden lisäksi hän tekee perheneuvonnan asiakastyötä eli tapaa yksilöitä, pareja ja perheitä, jotka kaipaavat keskusteluapua erilaisissa elämänkohdissa.

Teksti on julkaistu Polussa 17.3.2016