Sinut on nähty

Pienet vauvan silmät katsovat syville omiini. Olen juuri valamassa kastemaljasta vettä hänen päähänsä. Tuossa katseessa on taivas ja kaikki. Hetki on pyhä. Olemme juhlavia, herkistyneitä. Hetken pyhyys koskettaa.

Kasteessa lapsi liitetään Jumalan perheväkeen ja Kristuksen maailmanlaajaan seurakuntaan. Taivaat ovat avoinna. Jumalamme katsoo häneen. Ehkä kuiskaa sanat: ”Tämä on minun rakas poikani, tyttäreni, jota rakastan.” Jumala katsoo syvälle silmiin, näkee hänet.

Lapsen kuvaan itsestään vaikuttaa paljon myös se, kuinka me hänen ympärillään olevat hänet näemme. Saako hän olla rakastettu, arvostettu? Osaammeko rohkaista häntä kohti omia mahdollisuuksiaan? Pidämmekö huolta? Toisten katseessa näemme itsemme, tulemme oleviksi, näkyviksi.

Loppiaisena muistamme itäisen maan tietäjiä, jotka olivat lähteneet erityisen tähden innostamina etsimään vastasyntynyttä kuningasta. He löysivät Jeesus-lapsen,  ja tiesivät tulleensa perille. He saivat katsoa Jumalan rakkautta omin silmin. Ja Jeesuksessa Jumala katsoi heitä syvälle silmiin. Katsoi silloin. Ja katsoo tänään. Sinut on nähty.

Hilveliisa Ukkonen
Ristimäen aluekappalainen