Hiljaisuuden retriitissä

Yksin.
Enkö ole jo riittävästi elämäni aikana ollut yksin?
Ollut hiljaa.
Yksinäisyydessä.
Ero on siinä, että olen nyt yksin,
mutta en yksinäinen.

Mieleni vastustaa vaikenemista. Olisi paljon sanoja ja selityksiä.
Olisi paljon tarvitsevuutta ja kaipuu nähdyksi tulemiselle.
Mutta minun on oltava hiljaa.

Kävelen vain polkuja ja tietä eteenpäin.
Kävelen pois levottomuuteni ja etsin rauhaa.
Mielen myllerrys laantuu.
Minä saan olla hiljaa.

Hiljaisuudessa
aistit heräävät.
Herkistyvät huomaamaan.
Kuulen tuulen,
kuulen laineen.
Laiturilla hiljaa tunnen
liikkeen lempeän,
joka lepoon keinuttaa

Kuulkaa Häntä!
Hän on Sana
Hän, joka kehottaa: tulkaa yksinäisyyteen,
tulkaa lepoon.
Valitsen Marian osan*
hyväksyn itseäni vähän enemmän.
Kun selitykset sammuvat
sulavat armon tilaan avaraan.
Rakasta itsessäsi esiin Maria
ja anna hänen kasvaa.

*(Luuk 10:40–42)

***

”Ei mikään paina,
vaara vaiva.
Herraan kun luotat, saat avun aina.
Hän yksin riittää.

 -Teresa Avilalainen-

Aija Aurén