Katseeni suunnat

Katson luontoa ympärilläni. Jumalan uutta luova voima saa kevään esiin talven alta. Lämpö sulattaa lumen ja jään, elämää alkaa näkyä. Näen hentoa vihreyttä, näen alulla olevaa elämää. Katseeni täyttää ilo.


Katson lähimmäiseeni, vastaan hänen katseeseen. En voi kätellä häntä, katseeni viestii tervehtimistä, halua vuorovaikutukseen toisen ihmisen kanssa. Katseessa viestin lämpöä ja läsnäoloa, olen tässä jakamassa niin suruja kuin iloja. Katseella voin auttaa, viestiä arvostusta ja osallisuutta lähimmäiselleni. Katseeni korvaa kättelyn. Katseeni täyttää yhteys.


Katson tulevaan. Katsettani ohjaa luottamus. Katseeni on noussut omasta itsestäni ja seuraavasta jalansijasta kauemmas horisonttiin. Katseeni on kiinnittynyt hyvin pitkälle, luottamuksen avulla horisontin taakse.  Katseeni täyttää syvä luottamus.


Erik Hietava, seurakuntapastori