Kuuletko tuulen huminan?

Istun kotona keittiön avoimen ikkunan äärellä. Ulkoa kuuluu kevättuulen äänekäs kohina lähikoivuissa, joka välillä voimistuu ja välillä hiljenee. Tuulesta on kirjoitettu monta laulua erityisesti kevyen musiikin puolella. Tuuli tuo ja tuuli vie sanomaa, kaipuuta, toiveita. Tuuli puhaltaa pois ikävää ja kaipuuta. Tuuli pyyhkäisee surun, murheen ja ahdistuksen. Tuuli laulaa haikeasti tai toiveikkaasti. Välillä tuuli on vastainen ja tekee kulkijan etenemisen vaikeaksi. Tuuli on vapaa, riippumaton ja kulkee sinne, minne se haluaa.

Kristityt käyttävät tuulta yhtenä vertauskuvana puhuessaan Pyhästä Hengestä. Jeesus puhui Hengestä tuulena, joka puhaltaa, missä tahtoo. ”Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee.” Jumalan Henki tosiaan puhaltaa siellä missä tahtoo. Me ihmiset emme kykene käskemään tai määräilemään Jumalan Henkeä. Se ei tottele meidän strategioitamme ja työryhmien loppuraportteja. Riittää, että sinä pysähdyt ja annat tuulen puhaltaa sydämeesi.

Eija Juuma

hallintopastori