Rakkaus
”Se kaikenko kärsii, kaikessa uskoo, toivoo ja kestää, ryömimään pistää, syyttää ja estää ja siten meidät yhdistää.”
Ajatteluun osuu pysäyttävä täydennys laulajalta. Rakkaudessa rämmitään. Otetaan osumaa. Hyväkin elämä hajoilee. Paraskin suhde kykenee haavoittamaan. Tomerakin taitaja kompuroi. Juurevakin ajattelija haparoi.
Olisiko niin, että juuri silloin, kun elo repeilee, syntyy rakkaudelle mahdollisuus? Kun keinottomuuteen ojennetaan apua, helpottaa. Kun syytökseen tuodaan armahdusta, vapautuu. Eteen ja ympärille avautuvat uudet taivaat ja uudet maat.
Laskiainen kutsuu rakkauden rakentaman kulkuun. Ryömimään pistää, jotta suunta löytyy. Laskeudutaan paastonaikaan, jotta päästään pääsiäiseen. Syytökset tulevat vaihtumaan armahdukseen. Yksinäisyys vaihtuu yhteyteen. Vaille jääminen muuttuu kaiken omistamiseksi. Tie, totuus ja elämä tarkentuvat.
Sari Martikainen