Mitä on armo?

 

Vuodenvaihteessa luodaan monissa asioissa katsaus menneeseen vuoteen. Yksi uutinen vuoden 2019 tapahtumista oli se, ettei presidentti viime vuoden aikana armahtanut ketään. Kukaan rikokseen syyllistynyt ei siis saanut häneltä armahdusta anomukseensa. Myös kristillisessä kielenkäytössä, tunnetaan tuo pieni nelikirjaiminen sana: Armo. Se on oikeastaan kaikkein keskeisin sana kuvaamaan juuri sitä, mistä kristinuskossa pohjimmiltaan on kysymys.

 

Juho Vuorelan toimittama Raamatun hakusanakirja antaa jo Vanhan testamentin kohdalla lukemattoman määrän sanaan armo ja siitä johdettuihin sanoihin liittyviä tuloksia. Sieltä löytyvät mm. hakusanat: Armahdettu, armahtaa, armahtavainen, armahtavaisuus ja tietenkin armo. Vaikka Uuden testamentin hakusanakirjassa vastaavia hakusanoja on pienempi määrä, se ei kuitenkaan ole yllättävää, sillä me kohtaamme saman Jumalan Raamatun ensimmäisen kirjan alusta aina viimeisen kirjan loppuun asti. Hän ei muutu – Jumala on sama. Vaikka Jumala on Pyhä, Hän on myös armahtava Jumala. Hän antaa anteeksi.

 

Me ihmiset mittaamme toisiamme usein monenlaisilla mittareilla, meidän on usein onnistuttava, jotta kelpaisimme. Näin ei tee kuitenkaan Jumala. Hän näkee meidät toisin. Jumalasta voisi sanoa, että Hän ”tekee arvottomasta arvokkaan.” Vanhan testamentin psalmi 113 puhuu juuri tästä kuvatessaan Jumalaa seuraavilla sanoilla: ”Hän nostaa köyhän tomusta, hän korottaa kurjan loasta ja asettaa hänet ylhäisten joukkoon, kansansa ylimysten vierelle.”(Ps. 113:7,8)

 

Kun presidentti käyttää oikeuttaan armahtaa rikokseen syyllistyneen, me ymmärrämme, että taustalla on jotain, josta kuuluukin kärsiä rangaistus. Armahtaminen kuitenkin poistaa tuon rangaistuksen. Jotta ymmärtäisimme, mistä Jumalan armossa on kysymys, meidän on myös vastattava kysymykseen: ”Miksi tarvitsemme Jumalan armoa?” Jesajan kirjassa, Jumala sanoo näin:

 

”Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin pilviverhon. Palaa minun luokseni, minä olen lunastanut sinut vapaaksi.” (Jes. 44:22)

 

Jumalan pyhyys vaatii synnille rangaistuksen. Kyse on siitä, että Jumala vihaa syntiä, mutta Hän rakastaa syntistä ihmistä. Juuri siksi Jumala tahtoo armahtaa, antaa anteeksi – kutsua meitä jälleen rakkaiksi lapsikseen.

 

Jumalan armossa on kyse kaikkein suurimmasta rakkaudesta. Emme voi sitä ymmärtää tai käsittää, vain vähän voimme siitä aavista kun tutkimme Jumalan meille antamaa Ilmoitusta, Raamattua.

 

”…Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.” (Jes. 53:5b)

 

Nämä Jesajan kirjan profetian sanat, toteutuivat silloin, kun Jumalan Poika, Jeesus kuoli ristillä meidän ja koko maailman syntien tähden. Armossa on kysymys siitä, että me syntiset ihmiset, saamme syntimme anteeksi – Martti Lutheria ja uskonpuhdistuksen keskeisiä periaatteita mukaillen: ”Yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden.”

 

Tervetuloa pyhäpäivän kirkkohetkiin saamaan uutta voimaa ja rohkeutta elämän matkalle.

 

 Erkki Laine, kappalainen