Puhukaa minusta pahaa, kun olen kuollut

 

Pyydän: puhukaa minusta myös pahaa, sitten kun olen kuollut ja kuopattu. Älkää nostako minua jalustalle ja kiillottako kuvaani. Muistelkaa minua sellaisena kuin olin, myös virheineni ja puutteineni, vikoineni ja synteineni. En pysty puolustamaan itseäni kuoleman rajan takaa. Älkää välittäkö siitä. Minulla oli tilaisuuksia puolustautua eläessäni. Minulla oli monta mahdollisuutta korjata tilanteita. Ei selitykset tee tekojani hyväksyttäviksi. Kyllä asioista saa puhua sellaisella tavalla, joka vastaa totuutta. Rumia asioita ei pysty värittää kauniiksi millään. Voihan olla, että muistatte minusta jotain hyvääkin, mutta muistelkaa myös pahoja asioita. Muistelkaa, miten en välttänyt pahan puhumista toisesta. Muistelkaa, miten vähän pidin ääntä heikkojen puolesta. Muistelkaa, miten en ollut siellä tukemassa, kun tarvitsitte apua. Muistelkaa, miten olin itsekäs ja itsekeskeinen. Pyydän: puhukaa minusta myös pahaa, kun olen kuollut. 

Nyt, elämässä kiinni olevana, pyydän: Jumala, korjaa minut. Ohjaa sydäntäni. Vala siihen tahtoa tehdä hyvää pahan sijasta, lähteä toimimaan kuin olla paikoillaan. 

Ja kun kuolen, jättäydyn Jumalan armon varaan, joka näkee kaikki tekemäni teot, kaikki ajattelemani ajatukset, kaikki sanomani sanat. Ja pyydän häneltä: tuomitse minut, mutta älä hylkää minua. ”Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat.”

 

Petteri Kilpeläinen