Syntyjä syviä

 

”Kuka loi taivaan ja maan? Minne me mennään, kun me kuollaan? Mistä minä tiedän, mistä minä tiedän?”

Nämä kysymykset Antti Tuisku lauloi esille alkuvuodesta uusimmalla albumillaan. Tuiskun albumi Valittu kansa nousi keskusteluun kirkon papiston keskuudessa. Erityisesti nuorempi papisto tykästyi Tuiskun hengellisistä sanoituksista. Tuisku lauloi esille ihmisen syvintä olemusta: kaipausta jotain suurempaa kohtaa, mokailusta elämän poluilla ja rakkaudesta toiseen ihmiseen.

Uskallan olettaa, että jokainen ihminen miettii ainakin jossakin vaiheessa oman elämänsä syntyjä syviä. Kysymykset ovat jokaisella omanlaisia. Toiset pohtivat jo lapsesta lähtien ja toisilla kysymykset nousevat esille vasta kuoleman hetkellä 90 -vuotiaana, kun elämän rajallisuus piirtyy selvänä silmien edessä.

Kysymykset elämästä ja kuolemasta ovat tärkeitä. Kun niitä lausutaan ääneen, kysymysten vastaanottajan pitää malttaa olla hiljaa. Siksi ne, joille kysymyksiä esitetään, ovat vastuullisella paikalla. Kirkossa kuuntelijan roolissa ovat kaikki. Kuuntelijan rooli on työntekijöillä, mutta se on myös jokaisella seurakuntalaisella. Toki me papit olemme isossa roolissa ja näytämme esimerkkiä omalla elämällämme. Tämän lupauksen me olemme antaneet pappisvihkimyksessä. Emerituspiispa Eero Huovinen on joskus sanonut, että papilla pitää olla isot korvat ja pieni suu.  

Eija Juuma, vs. kirkkoherra