Taipuisat polvet


Kävin yhdeksänkymmentäluvun lopulla Israelissa. Matkakohteisiimme kuului myös Betlehem Länsirannalla ja Jeesuksen syntymäkirkko siellä. Kirkko kuuluu nykyisin Unescon maailmanperintökohteisiin. Jeesuksen syntymäkirkko on yksi kristikunnan merkittävimpiä pyhiinvaelluskohteita. Sen vanhimmat osat ovat peräisin 300-luvulta. Kirkkoisä Origenes kirjoitti 200-luvun alussa, että pakanatkin osaavat neuvoa tien luolaan, jossa Jeesus syntyi.

Jeesuksen syntymäluolaan kaikkein pyhimmälle kohdalle on asennettu tähti. Tähdessä lukee: ”Tässä Jeesus Kristus syntyi Neitsyt Mariasta.” Kun Jeesus tuli maailmaamme, hän syntyi talliin, luolaan, jossa pidettiin eläimiä. Betlehemin syntymäkirkon luola voi hyvinkin olla sama luola, missä Jeesus syntyi. Tuon syntymäpaikan läheltä nähdäkseen tai sitä koskettaakseen on kumarruttava tai käytävä polvilleen.

Loppiaisena muistamme, kuinka Idän viisaat miehet, tietäjät, tulivat kumartamaan Jeesusta: ”He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.”(Matteuksen evankeliumi 2:11.)

Ovatko omat polveni taipuisat, sydämeni valmis osoittamaan kunniaa Jeesukselle? - Ja voisihan sitä antaa vaikka oman elämänsä Jeesukselle lahjaksi. Mitä se sitten itse kunkin kohdalla tarkoittaakaan.

 

Hilveliisa Ukkonen
Ristimäen aluekappalainen