Uusissa aluissa
 

Syksyn alku on uusien asioiden aikaa. Ekaluokkalaisille se oli koulun alkaminen nelisen viikkoa sitten. Useampien meistä kouluteistä on jo kulunut pitkä aika. Koulutkin ja opetustavat ovat muuttuneet paljon meidän kouluvuosistamme. Koulut muuttuvat maailman mukana. 

Monella tavalla koulunkäynti on kuitenkin edelleen pysynyt samana. Edelleen opitaan, saavutetaan hyviä arvosanoja, toiset oppivat paremmin kuin toiset, toisista koululaisista tulee suositumpia kuin toisista. Koulu tuntuu kilpailulta, jossa heikot eivät pärjää. Näistä kilpailutilanteista voi jäädä meille moniakin haavoja, joita parantelemme vielä aikuisena ja vanhoina. Koulussa pitäisi jokaisen saada olla omana itsenään, vaikka myös sellaisena, joka ei opi yhtä hyvin kuin toiset.

Elämän koulussa me arvioimme herkästi itseämme suhteessa toisiin. Joku nostaa itsensä toisia ylemmäksi ja ripustaa sädekehän päänsä päälle. Toinen rypee itsesäälissä. Jeesus sanoo, että älkää ylentäkö itseänne, tulkaa mieluummin toistenne palvelijoiksi. Kun oikein tutkii itseään, löytää sieltä välillä lapsen, joka yhä kulkee koulutietään. Tuo lapsi on epävarma ja arka. Ehkä sitä epävarmuutta ja arkuutta tuo lapsi haluaa karsia sanomalla toisista pahaa tai sitten vetäytymällä omaan kurjuuteensa.

Me seuraamme lasten matkaa kouluun, ehkä lapsemme tai lastenlapsemme menee sinne joka arkipäivänä. Sitten he tulevat kertomaan meille kokemuksistaan. Me saamme hämmästellä, miten erilaista koulunkäynti nykyään on. Mutta elämän koulun tiellä me olemme aina. Kristus opettaa meitä. Hänen sanansa opettavat meille, mikä elämässä on tärkeintä. Usein hänen sanansa ovat ankaria ja vaativia. Emme pysty seuraamaan niitä. Yritämme uudestaan ja uudestaan. Uusia alkuja elämässämme tuntuu olevan kovinkin usein. Mutta Jumala ei laske niiden alkujen määrää. Hän arvostaa sitä, että me aina yritämme. Ja sitten kun epäonnistumme, hän ei rankaise meitä, vaan katsoo jokaista meistä rakastavin silmin.  

 

Petteri Kilpeläinen