Palmusunnuntaina virvotaan

Lapsuuden palmusunnuntaihin kuului virpominen. Tehtiin pajunoksista vitsaksia. Ne koristeltiin kreppipaperilla ja värikkäillä höyhenillä. Niillä sitten koko suku virvottiin ja kenties naapuritkin - toivotettiin terveyttä ja ehkä pienen pieni toive oli palkkiosta. Hätäisimmät saivat palkan jo heti virvottuaan, mutta toisinaan se saatiin vasta pääsiäisenä. Lapsesta se oli jännää.

Nyt ajattelen, että virpominen muistuttaa jollain tavalla kristityn elämää. Virpoja toivottaa toiselle hyvää. On kysymys Jumalan hyvän jakamisesta, koska Jumalan hyvyys on jo läsnä elämässäni. Palkkio ja virpominen vaihtavat näin paikkaa.

Jeesus kutsui palvelemaan lähimmäistä, tekemään hänelle hyvää. Mikä on parempaa kuin vierellä kulkeminen kaikessa merkityksessään ja hyvän tekeminen tai toivominen toiselle. Minä virvon, toivotan toiselle hyvää, koska Jumala on minulle ollut hyvä.

Minä virvon vitsasella,

pajun varvulla paraalla,

rikkaks, rakkaks,

tuoreeks, terveeks.

En minä suurta palkkaa vaadi,

enkä velkakirjaa laadi.

Jumala sinua siunatkoon.

Osmo Luukkonen