Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Saara Kalalukan unelmien työ löytyi Afrikasta, jossa hän on työskennellyt vuodesta 2000 alkaen. Elämä Sambiassa on opettanut ensisijaisesti nöyryyttä ja kiitollisuutta.
Päiväntasaajan eteläpuolella Saara Kalaluka oli vieraillut ensimmäistä kertaa jo opiskeluaikoina ja myöhemmin vuodesta 2000 alkaen eri työnantajien palveluksessa. Elämä Sambiaan rakentui helposti, sillä Afrikka oli jo kerennyt tulla Kalalukalle vuosien saatossa tutuksi ja olihan sieltä kotoisin myös Kalalukan puolisokin.
– Kun paikka eteläisen Afrikan hankehallinon koordinaattorille tuli auki vuonna 2015, niin tiesin heti, että tämä on se mitä haluan tehdä, Saara Kalaluka muistelee.
Suomessa Kalaluka vierailee aina työkausien välissä, sillä lähettämispäätökset tehdään vakituisessa työsuhteessa oleville työntekijöille kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Suomen vierailun keskiössä ovat vierailut seurakunnissa ja niiden ohella käydään myös kotipuolessa perhettä ja ystäviä tapaamassa. Tällä kertaa Kalalukan vierailu Suomessa on poikkeuksellinen, sillä miltei kymmenvuotinen työura Suomen Lähetysseurassa on tulossa päätökseen ja Sambiaan hän palaa elokuun aikana niin sanotusti pysyvästi.
Vuosien varrelle on mahtunut monenlaista hanketta vedettäväksi Zimbabwessa, Botswanassa sekä Angolassa. Hankkeet ovat pohjanneet aina pyrkimykseen parantaa alueiden elämänlaatua ja elinympäristöä sekä ihmisoikeuksia. Hätä ja kärsimys sekä epäoikeudenmukaisuus ovat valitettavaa arkipäivää. Ilmastonmuutoksen ääreisilmiöt sekä poliittinen ja taloudellinen epävakuus kurittavat Afrikkaa.
Hankkeista rakkaimmaksi Kalaluka nostaa Gwain isoäidit, jonka toiminta on ollut aktiivista jo vuodesta 2003 alkaen. Tuolloin syrjäisen maaseutuyhteisön luterilaisen seurakunnan naiset järjestäytyivät voidakseen turvata aidsin sekä muutoin orvoksi jääneiden lasten elämää.
– Kun aloitin työssäni, niin isoäiti-ryhmiä oli viisi ja lapsia 200. Nyt ryhmiä on jo 20 ja lapsia ryhmissä 900, Kalaluka iloitsee.
Tänä päivänä toiminnassa halutaan tukea kaikkia haavoittuvassa asemassa olevia lapsia, huolehtia heidän hyvinvoinnistaan ja kouluvalmiudestaan. Kalalukan tehtävänä on ollut huolehtia hankkeen hallinnollisesta puolesta ja toimia sitä kautta mahdollistajana. Työpäivät ovat kuluneet pääsääntöisesti siis tietokoneen sekä puhelimen äärellä. Tärkeintä työssä on ollut ymmärtää kokonaisuus suurista hankeprojekteista.
Vaikka suurin osa työajasta on kulunutkin toimistossa, piipahti Kalaluka ajoittain myös kumppaneiden luona. Tällöin istumatyön rinnalla sai myös kädet ja jalat työtä. Kalaluka muistelee koulutuskertaa, jolloin oli opettamassa Gwain isoäideille uudenlaisen, ilmastoystävällisemmän hellan valmistamista. Heikentynyt polttopuiden saanti tarkoitti sitä, että oli keksittävä uusia keinoja, joilla maksimoidaan käytettävissä olevien polttopuiden hyöty. Kehitettiin polttopuuta säästävä, savesta rakennettava hella, joka oli menestys!
– Eri asiat jäävät elämään eri tavoin, mutta hella oli menestys! Oli ihanaa nähdä, miten isoäidit olivat ottaneet uuden hellan omakseen. Osa oli jopa jatkojalostanut ideaa tehden hellasta useammalle kattilalle sopivan tai maalannut sen mieleisekseen luonnosta saatavilla väreillä.
Ilmastoystävällisten hellojen ohella toiseksi niin kutsutuksi voitoksi Kalaluka mainitsee vesiputkihankkeen, jonka valmistuminen vihdoin on tulossa päätökseen lähikuukausina.
– Vesiputkihanke on ollut erittäin pitkä ja haastava projekti, mutta sen kautta olemme saaneet vettä jo kolmelle kylälle. Kun hanke valmistuu, vettä saadaan vielä neljälle kylälle lisää.
Työ Sambiassa on opettanut Kalalukalla etenkin nöyryyttä ja kiitollisuutta. Hän ihailee Gwain isoäitejä, jotka pyyteettömästi hoivaa ja auttaa apua tarvitsevia lapsia ja ovat mukana toiminnassa suurella sydämellä.
– Minulla on edelleen lapsen usko. Luotan ja heittäydyn Jumalan kämmenelle ja pohdin, että jatko on sinun kädessäsi, Kalaluka tuumaa.
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä