Enemmän tilaa tärkeämmälle

Uusi viikko. Aloitan sen selvittämällä, mihin hotelliin olen tehnyt varauksen, ja voiko sitä vielä vaihtaa. Yhteen piti, ja toiseen taisin tehdä. Valitsin vaihtoehdon, jota ei voi perua. Talouspäällikön tyttärenä ylimääräistä ei makseta. Se oppi tosin jäi vaiheeseen, että kannattaisiko maksaa vähän ylimääräistä jotta välttyisi paljolta tappiolta.

Varaudun soittamaan hotelliin. Muodostan mielessäni muutamia hyviä lauseita sen puolesta, miksi varausta kuitenkin tulisi muuttaa. ”Lapsen synttärimatka… Nyt on kriisi… Voisitteko millään… En ikinä käytä teidän hotellianne enää, jos…” Ei, viimeisintä en käytä, koska viha on huono väline hyvään lopputulokseen.  

Avaan sähköpostin ja tarkastelen varausta. Ihan oikeaan hotelliin. Oikeina päivinä.

Olen varma, että toisen ja kolmannen lapsen syntymän jälkeen Luoja viisaudessaan lähetti avukseni lisää enkeleitä. Korjausenkeleitä. Siivousenkeleitä. Jokapaikan höylä -enkeleitä, jotka vähän katsovat perään ja tekevät siirtoja puolestani.

Olin joskus ihminen, joka unohti ja kompasteli vähemmän. Olin tarkempi ja huolellisempi. Ankarampikin. Itselle ja muille. Silloin oli vähemmän tilaa Jumalalle, ihmeille ja itselle nauramisen armolle.

- Maija Haaparanta, sairaalapastori