Rohkeasti kristitty – paimenkirje Mikkelin hiippakunnalle

(Kirja-arvostelu Rohkeasti kristitty. Paimenkirje. Kirj. Seppo Häkkinen. Kirjapaja 2019.)

Mikkelin piispa Seppo Häkkinen on liittynyt vanhaan perinteeseen kirjoittamalla paimenkirjeen. Sellaisiksi on vanhastaan kutsuttu nimenomaan piispojen ”laumalleen” kirjoittamia kirjoja, joissa he ottavat kantaa ajan ilmiöihin kristillisen uskon näkökulmasta. 

Vaikka kirkon tehtävä on ensisijaisesti hengellinen, se elää aina yhteiskunnassa ja omasta sanomastaan käsin nostaa esiin sanoin ja teoin tämän elämän kysymyksiä, myös kriittisesti. Tähän arvokeskustelijan tehtävään piispa on tarttunut, selkeästi kirkon sanoman pohjalta.

Piispa Häkkinen tuntee perinteensä ja liikuskelee tekstissään sujuvasti paitsi kirkkovuoden juhlapyhästä toiseen myös varsin monenlaisten teemojen parissa. Vaikka kirjan neljä pääjaksoa ovat saaneet varsin perinteiset otsikot Lohtu, Armo, Rauha ja Rohkeus, kuljettaa kirjoittaja lukijoitaan maanläheisesti aikamme arjessa. Osansa saavat niin ruokaturva, ihmisarvo kuin syrjäytyminenkin. 

Merkillepantavaa teoksessa on luonteva keskustelu aikamme ilmiöiden kanssa. Piispa ei välttele kirkkonsa kannalta ikävien ja huolestuttavien asioidenkaan käsittelemistä. Maallistuminen, kirkosta vieraantuminen ja esimerkiksi harvaanasutun maaseudun tilanne nostetaan keskusteluun siinä missä muutkin asiat.

Itse asiassa kirkon koneistossa varsin keskeisellä paikalla oleva virkamies ei jätä kritiikkiä esittämättä edes kirkkoa kohtaan silloin kun siihen on aihetta: ”Erityisesti kirkolle merkityskato on kohtalokas. Kadottaessaan merkityksensä se menettää olemassaolonsa perustan ja oikeutuksen. Siksi Jeesus Kristus ei saa kadota uskomme ytimestä eikä kirkkomme elämän keskuksesta.”

Kirjan vahvuus ovat lukemattomat pienet kertomukset ja viittaukset kirjallisuuteen. Ne keventävät ja avaavat ajatuskulkuja ja kertovat kirjoittajan persoonasta. Ilman tätä kirjaa moni ei tietäisi, mikä on piispan lempisarjakuva.

Piispa Häkkinen osaa pukea ajatuksensa sanoiksi tavalla, joka on helppo ottaa vastaan. Hän ei oleta, että lukija on kaikesta samaa mieltä, vaan toivoo kirjan tarjoavan sytykkeitä sosiaalisen median lyhyitä kannanilmauksia syvemmille pohdinnoille.  Näinä aikoina, kun julkisuudessa kaivataan ajateltuja puheenvuoroja, täyttää Mikkelin piispan paimenkirje tehtävänsä.

Ottamalla lukujensa ”johtolauseeksi” jonkin sitaatin Katekismuksesta, hän tulee kirjallaan liittyneeksi vanhaan katekismusperinteeseen. Siinähän tiiviisti esitettyjen uskonkappaleiden sisältöä avataan otsikon ”Mitä se on?” alla. 

Piispa on hengellinen johtaja. Siksi tuntuu luontevalta, että vaikka kirja ei olekaan hartauskirja, lukija huomaa tulleensa johdatetuksi monien kertomusten kautta kuitenkin evankeliumin keskeisen sanoman äärelle: ”Olet arvokas, Jumalalle rakas ja tärkeä”.

Pekka Huokuna
Kansliapäällikkö
Kirkkohallitus