Uutislistaukseen

”Kirkko ja ilo kuuluvat yhteen!”

Seurakuntavaaliehdokkaat jalkautuivat kauppakeskus Stellaan. Vaalipaneelissa ääneen pääsi jokainen valitsijayhdistys. Tilaisuudessa puhututtivat raha ja rauha.

Vaaliehdokkaat.jpg

Seurakuntavaalipaneelissa oli edustus jokaisesta kuudesta valitsijayhdistyksestä. Kirkko jalkautui keskelle kaupunkia Stellan tähtitorille. Kuva: Kari Rossi

Kirkko jalkautui ihmisten keskelle torstaina 29. syyskuuta. Vaalipaneelissa Keskustan seurakuntaväkeä edustivat Petri Pekonen ja Airi Tella, Kirkko keskelle ihmisen arkea -ryhmää Eeva-Riitta Hahtola sekä Jouko Nousiainen ja Koko kansan kirkkoa Sirkka Härkönen sekä Jarno Strengell. Toinen toistaan tarvitsee -ryhmittymästä paikalla olivat Jyri Eskelinen ja Erja Haukijärvi sekä Syntiveljistä Heikki Karasti ja Virpi Turpeinen. Yhdessä Jeesusta seuraten -valitsijayhdistyksestä kuultiin Samu Myyryläistä ja Reetta Salmelaista. Tilaisuuden juonsi Kirkkopalveluiden seurakuntavaali-inspiraattori Annmari Salmela.

Vakava maailmanaika haastaa seurakuntalaisten hyvinvointia ja turvan tunnetta. Panelistit halusivat yhtenä rintamana pitää politikoinnin pois kirkosta, mutta korostivat seurakunnan tehtävää toivon kantajana.

- Elämme uskossa, että kun turvaamme Jumalaan, meillä on tulevaisuus ja toivo. Tämä ydinsanoma tuo lohtua ja rohkaisua epävarmuudenkin keskelle, muistutti Eeva-Riitta Hahtola.

Heikki Karasti korosti myös tekojen merkitystä. Hän otti esiin tutkimuksen, jossa suomalaisten nuorten kokeman yksinäisyyden on havaittu olevan EU-maiden kärkeä. Rippikouluikäisillä käyrä kulkee kuitenkin toiseen suuntaan; yhteinen kokemus tuo ystäviä ja merkitystä elämään.

- Tärkeämpää kuin suuret julkilausumat on se, mitä kouluissa, laitoksissa ja ihmisten parissa tehdään.

Arkisen avun ja kirkon lähelle tulemisen puolesta liputti myös Virpi Turpeinen.

- Jos mietin itseäni ruuhkavuosissa, parasta oli perhekerhon lämmin hymy, lämmin kahvi ja valmis aamupala. Ne saivat monena aamuna liikkeelle, vaikka olisin nukkunut kahden tunnin pätkissä.

Läsnäolon lisäksi panelistit luottivat Raamattuun ja rukoukseen.

- Kyllä täällä päämajakaupungissa on aina tiedetty, että sotien aikana tarvitaan vahvan puolustusvoiman lisäksi rukousta. Kirkon tehtävä on siis julistaa Raamatun sanomaa, että pystymme rohkeasti ottamaan tässä ajassa oman paikkamme, Jyri Eskelinen kommentoi.

- Ahdingon ajat tulevat, mutta rukous, elävä perheyhteys ja Sanan tunteminen suojaavat, kiteytti puolestaan Reetta Salmelainen.

Tavallisen ihmisen taidot ja terveiset

Luottamushenkilöt ovat seurakunnan strateginen tuki. Tavalliset ihmiset antavat omat silmänsä, aikansa ja osaamisensa kaikkien käyttöön. Kuitenkin äänestysprosentti on valtakunnallisesti pieni, eikä kirkko välttämättä tunnu keskustelevan oman arjen kanssa. Mitä asialle tulisi tehdä? Kuinka kertoa siitä hyvästä työstä, jota kirkko tekee? Mikä ylipäänsä on kertomisen arvoista?

- Messuyhteisöt ovat tulevaisuutemme. Esimerkiksi Lähis-messu on paikallisen kirkkopolitiikan saavutus, jossa löydettiin toimiva sapluuna. Nyt tilaisuuksissa käy 100–150 henkeä. Yhteisöt voivat hyvin ja tuovat rikkautensa seurakunnan kokonaistoimintaan, Petri Pekonen kertoi.

Yhteisöllisiä Lähis- ja Messi-messuja kiittelivät myös Jyri Eskelinen, Eeva-Riitta Hahtola ja Erja Haukijärvi. Reetta Salmelainen muistutti, että jumalanpalveluksissa avun tarve ja halu auttaa voivat kohdata luonnollisesti ilman koulutuksia. Haukijärvi nosti esiin myös kaikille avoimen yhteisöllisyyden, kuten kuorotoiminnan.

- Matalan kynnyksen tilanteita tarvitaan. Diakoniatyö tuo seurakuntaa lähelle ihmisten arkea kuten Pitkäjärven saunaillat hartauksineen, Sirkka Härkönen totesi.

- Kahden pienen tytön isänä, seurakunnan lapsityön Ilta teille kahdelle -konsepti on melkein liian hyvä ollakseen totta. Lapset jätetään hyvään hoitoon, vilkutetaan ovelta ja lähdetään puolison kanssa syömään, Jyri Eskelinen kiitteli.

Jouko Nousiainen haastoi myös seurakuntaa pohtimaan, mikä ihmisiä liikuttaa. Tällä hetkellä se on hänen mukaansa turvallisuuspolitiikka.

Vapaaehtoiset voimavarana

Airi Tella muistutti, että monella seurakuntalaisella on aikaa ja halua osallistua, kunhan heidät otetaan avoimesti vastaan.

- Onko seurakunnan aina pakko määrittää vapaaehtoisuuden muodot? Voisimmeko mieluummin kuunnella, mitä seurakuntalaiset haluavat tehdä? Ennakkoluulottomuutta kaivataan, niin saadaan uusien ilo ja innokkuus mukaan.  

Jouko Nousiainen muistutti, että kyse on aina myös rahasta.

- Mistä löytyvät rahat kaikkeen siihen hyvään, mitä pöydän ympärillä olemme lupailleet? Pitää olla valmis nostamaan kirkollisveroa ja maksaa se iloisesti. Tulevaisuus näyttää, että kirkon apua tarvitaan yhä enemmän tulevanakin vuosina.

Jarno Strengell oli talouden suhteen toisella linjalla:

- Seurakunta on taitekohdassa. Meille on vuosikausia sanottu, että rahaa ei ole. Kuitenkin teimme viime vuonna noin miljoona ylijäämää. Nyt olisi aika tehdä niitä muutoksia, joita halutaan, ennen kuin jäsenmäärät lähtevät kunnolla laskuun.

Kirkkoneuvosto on esittänyt kirkkovaltuustolle, että Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan veroprosentti laskee ensi vuonna 1,45 prosenttiin.

Miksi äänestää?

Seurakuntavaaleissa päätetään kirkon tulevaisuudesta. Tulevat luottamushenkilöt tekevät päätöksiä muun muassa seurakunnan strategisista päälinjoista, henkilövalinnoista ja resurssien ohjaamisesta. Mitä muita syitä panelistit näkivät oman äänioikeuden käyttämiselle?

Samu Myyryläinen muistutti, että seurakuntavaaleissa äänestetään myös arvoista.

- Olen huolissani nykykirkon tilasta. On paljon vaiennettuja seurakuntalaisia, joiden ääni ei tule kuuluviin. He äänestävät aikanaan jaloillaan jos kokevat, että kirkko on etääntynyt liian kauas Jumalan Sanasta. Jeesusta ei saa laittaa alennusmyyntiin.

- Kun rahapäätökset tehdään Sanan siunaamissa raameissa, koko kirkon tulevaisuutta siunataan, koki Myyryläisen puoluetoveri Reetta Salmelainen.

Heikki Karasti ja Virpi Turpeinen muistuttivat puolestaan yhtenäiskulttuurin muutoksesta.

- Rakastan kirkkoa. Vanhoilla raiteilla ei kuitenkaan voi enää ajaa, sillä niitä ei enää ole, Karasti kommentoi. Myös Jarno Strengellin mukaan seurakunnan kuuluu olla tasa-arvoinen ja yhdenvertainen kaikille.

Äänestämällä voi vaikuttaa myös oman alueseurakunnan toimintaan. Panelisteissa oli edustus kantakaupungin lisäksi Anttolan, Ristiinan ja Puumalan alueseurakunnista.

- Mielessäni olivat ehdolle asettuessani Puumalan seurakunnan liitos – epäilykset ja pelot, joita tilanne monessa herättää. Itse luotan siihen, että seurakunnan resurssit vain vahvistuvat, ja siihen pyrin myös itse vaikuttamaan. Ehkä meillä on myös jotain annettavaa isolle seurakunnalle, Airi Tella totesi.

- Kun äänestät ja vaikutat, Mikkelin tuomiokirkkoseurakunta voi olla elämäsi seurakunta, jonka sanoma antaa toivon, rohkaisi puolestaan Eeva-Riitta Hahtola.

- Kirkko on kaupungin sydän. Äänestä, että sydän säilyy terveenä ja elävänä, vetosi Erja Haukijärvi.

Petri Pekonen muistutti, että luottamustoimi voi olla myös tärkeä osa kristittynä kasvamista ja elämää. Ehkä siis seuraavissa vaaleissa voit itsekin olla jo ehdolla! Siihen saakka – äänestämisiin!     

 

Paneelissa käsiteltiin myös muita tärkeitä teemoja. Lue 2.11. ilmestyvästä Polusta, mitä ehdokkaat ajattelevat diakoniatyön merkityksestä ja resursseista. Lisäksi panelistit paljastavat, kuinka kirkko ja ilo kuuluvat yhteen.

Fri Sep 30 10:58:00 EEST 2022