Pakolaisten Päivässä ymmärrystä yhteisestä pöydästä

Irakilaistaustainen kahdeksanhenkinen Al-Qasaabin perhe järjesti yhdessä Suonsaaren henkilökunnan ja muutaman muun turvapaikanhakijan kanssa keskustelutilaisuuden, jonka teemana oli turvapaikanhakijoiden tämänhetkinen tilanne Suomessa. Tarkemmin ottaen käsiteltiin muun muassa kielteisten turvapaikkapäätösten merkitystä turvapaikanhakijoille sekä lasten ihmisoikeuksia turvapaikanhakutilanteissa.

Median lisäksi tilaisuudessa olivat vieraina muun muassa poliitikot Lenita Toivakka ja Heli Järvinen, yleislääketieteen erikoislääkäri Marja-Leena Nieminen, turvapaikkayksikön Saimaan tulosalueen johtaja Juha Similä Maahanmuuttovirastosta sekä piispa Seppo Häkkinen ja emerituspiispa Voitto Huotari. Tuomiokirkkoseurakunnasta mukana olivat lisäksi aluekappalainen Hilveliisa Ukkonen ja diakonian työalajohtaja Anita Teittinen. 

Kysymys lasten ihmisoikeuksista

Kansanedustaja Heli Järvinen (vihr.) Savonlinnasta listasi syitä siihen, miksi turvapaikanhakijat ovat tänä vuonna saaneet paljon käännytyspäätöksiä. Esimerkiksi irakilaisten turvapaikkahakemuksista on Suomessa hyväksytty 26 %, kun vastaava luku Euroopan tasolla on 64 %. 

- Ensiksi hallitus on poistanut humanitäärisiin syihin perustuvat päätökset. Käytännössä jokainen turvapaikanhakija joutuu siis henkilökohtaisesti perustelemaan, miksi hän ei voi palata kotimaahansa.

Ennen uutta linjausta esimerkiksi lähtömaan heikentynyt ihmisoikeustilanne tai ympäristökatastrofi oikeuttivat siis turvapaikkaan, mutta eivät enää.

- Toiseksi turvapaikanhakijoiden mahdollisuuksia oikeusapuun on myös rajoitettu ja valitusaikoja lyhennetty, Järvinen kertoi muistuttaen kuitenkin tilanteen vaikeudesta.

- En halua syyttää pelkästään hallitusta, sillä tilanne ei ole kenenkään kannalta reilu. Maahan on tullut myös iso joukko ihmisiä, jotka eivät ole aidosti turvapaikan tarpeessa.

Marja-Leena Nieminen muistutti kuitenkin, että asian käsittelyssä lasten ja nuorten näkökulma unohtuu useasti. YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsella on oikeus erityiseen huolenpitoon ja apuun, esimerkiksi niin, ettei lasta eroteta vanhemmistaan tahtonsa vastaisesti.

- Todellisuudessa maahanmuuttovirasto on tehnyt päätöksen, jossa 13-vuotias mosulilaispoika jää yksin Suomeen ja hänen 22-vuotias isoveljensä palaa yksin Bagdadiin, jossa hänelllä ei ole yhtään sukulaista. Perheen isä on tapettu ja äiti ja sisko ovat Turkissa, Nieminen konkretisoi.

-  Eikä tämä ole mikään yksittäistapaus.

Marja-Leena Nieminen muistutti myös, että jos päätöksentekopolitiikka ei muutu, seurauksena on suuri joukko lainsuojattomia paperittomia turvapaikanhakijoita.

Lähtömaatietoa monesta lähteestä

Turvapaikkapäätökseen vaikuttaa niin Suomen ulkomaalaislaki, turvapaikanhakijan oma kertomus kuin käsillä oleva lähtömaatieto.

Maahanmuuttoviraston Juha Similän mukaan lähtömaatietoa kerätään päätösten pohjaksi äärimmäisen monesta hyvästä lähteestä. Käytössä ovat muun muassa muiden maiden viranomaisten, YK:n sekä kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen tuottamat materiaalit.

- Tilanne lähtömaissa muuttuu jatkuvasti ja siksi myös tiedon tulkinta on jatkuvaa. Työtä ohjaavat myös tiukat laatustandardit.

Similä korosti, että jokainen hakemus tutkitaan huolellisesti ja tehdään mahdollisimman oikeudenmukainen päätös.

- Meidän on luotettava suomalaiseen järjestelmään. Olemme oikeusvaltio ja turvapaikanhakijalla on aina mahdollisuus valittaa saamastaan päätöksestä hallinto-oikeuteen, joka on täysin riippumaton maahanmuuttoviraston tai kansanedustajien tulkinnoista, Similä sanoi.

Seppo Häkkinen ihmetteli sitä, kuinka pieni liikkumavara käytännössä on esimerkiksi perheiden yhdistämisissä. Myös Heli Järvinen suri nopeasti tehtyjä lakiuudistuksia, jotka vaikeuttavat käytännössä lasten ja nuorten kotoutumista Suomeen. Hänen mukaansa toivoa inhimillisemmästä laintulkinnasta on luvassa, muttei ennen vuotta 2019.