Kansanlaulukirkossa pukuloistoa ja arvovieraita

Pitäjänkirkon 200-vuotisia juhlittiin kesän korvilla kansanlaulukirkossa. Mukaan olivat päässeet niin kirkkokansa kansallispuvuissaan kuin viisi entistä kirkkoherraa.

Saarnassaan Risto Nieminen kehotti pohtimaan oman elämän arvojärjestystä: omaisuus, työ ja puoliso ovat esimerkkejä niistä hyvistä lahjoista, joita Jumalalta saamme, mutta kaikista tärkein on lahjojen antaja ja suhteemme Häneen.

- Kirkkoihin olemme voineet kaikkina hetkinä kokoontua puntaroimaan omaa elämäämme, rukoilemaan ja kokemaan rauhaa. Tämä kotikirkkommekin on saanut lempinimen Toivon talo - Toivomme, että se voi olla sitä meille kaikille, viittasi Nieminen niin sodan aikoihin kuin kirkossa mukana olleisiin turvapaikanhakijoihin.

Ohjelmallisilla kirkkokahveilla ääneen pääsivät myös neljä muuta entisen maaseurakunnan kirkkoherraa: Sakari Levonen, Reijo Kataja, Pekka Huokuna ja Mauri Laine. Kukin kertoi lyhyesti kuulumisiaan tällä hetkellä ja kiitoksiakin kuultiin.

- Vaimoni sanoo aina, että elämämme parasta aikaa olivat ne 23 vuotta, jotka vietimme Mikkelissä. Kiitos siis, kun elätitte minut ja perheeni tämän pitkän, tärkeän ajan, nauratti Reijo Kataja kirkkokansaa.

Helsinkiin muuttanut Pekka Huokuna puolestaan kiitti siitä, että komeaan ikään päässyttä Pitäjänkirkkoa voi juhlistaa eri tilaisuuksissa ympäri vuoden.

- Jos kaksisataa vuotta olisi kuitattu vain yhdellä messulla, olisi historia myyty aika halvalla!

- Täyttäkää edelleen upean kirkkonne penkit, se on kirkon kaunein koristus, kehotti Nieminenkin.

Kirkkokahvien jälkeen nähtiin vielä Mikkelin Kansantanssin ystävien elämäniloinen esitys, ennen kuin osittain kansallispukuihin pukeutunut kirkkoväki matkasi koteihinsa.