Piispa: Toivo kurottuu pahan yli

Toivo kurottuu pahan yli

Ukrainan tapahtumien edessä järkytys, huoli ja pelko täyttävät mielen. Sota on todellisuutta Euroopassa. Sitä oli osattu pelätä ja sen syttymistä oli osattu huolestuneena odottaa viime viikkoina. Silti uutiset Ukrainasta hätkähdyttävät.

Tunnen syvää myötätuntoa Ukrainan kansaa ja ukrainalaisia kohtaa. He tarvitsevat meidän tukemme. Samanaikaisesti yksityinen ihminen tuntee voimattomuutta ja avuttomuutta. Mitä minä voin tehdä?

Kristitylle luonteva tapa on aina ollut rukous. Voimme rukoilla rauhan puolesta, Ukrainan kansan puolesta, väkivallan ja pelon keskellä elävien puolesta sekä niiden puolesta, joilla on valta ja mahdollisuus vaikuttaa asioiden kulkuun.

Sota Ukrainassa merkitsee kärsimystä ja kuolemaa lukemattomille ihmisille. Se koskettaa myös meitä. Kristillisen etiikan ydin on kyky asettua toisen ihmisen asemaan.

Jokainen väkivallanteko, hyökkäys ja sota on isku meitä kaikkia kohtaan. Kyse on maanosamme turvallisuudesta. Sodan myötä haavoittui meidänkin turvallisuudentunteemme. Kannamme yhdessä huolta siitä, miten meille käy.

Sota paljastaa, miten haavoittuvaa ja epävarmaa elämä on. Tarvitsemme tapahtuneen jakamista, toistemme kuuntelemista, lupaa puhua ja tulla hädässämme kuulluiksi. Siitä nousee toivo, joka kurottuu pahan yli.

Kristityn perimmäinen toivo löytyy kurottumisesta tämän maailman ulkopuolelle. Jumala on kaikkea tapahtunutta ja kokemaamme suurempi. Rukous on viesti siitä, että hyvä kykenee läpäisemään pahan, rakkaus vihan ja toivo epätoivon.

Huoltemme, pelkojemme ja epävarmuutemme keskellä olemme Jumalan edessä. Kaikki tunteemme ja kysymyksemme saamme antaa Jumalan kannettavaksi. Hän on valmis lohduttamaan ja siunaamaan meitä. Häneltä saamme huomispäivänkin. 

”’Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani’, sanoo teidän Jumalanne.” (Jes. 40:1). Alunperin sana lohdutus tarkoittaa yhdessä olemista yksinäisen kanssa. Lohduttaminen ei vie pelkoa pois. Lohdutus on sitä, että pysyttelemme yhdessä ja lähellä Jumalaa. Hän tahtoo sanoa meille: ”Sinä et ole yksin, minä olen kanssasi. Yhdessä voimme kantaa tätä huolta. Älä pelkää. Minä olen tässä.”

Seppo Häkkinen

Mikkelin hiippakunnan piispa

Ukrainan tapahtumien vuoksi Mikkelin tuomiokirkossa vietetään rukoushetkeä rauhan puolesta tänään torstaina 24.2.2022 klo 19.00. Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen osallistuu rukoushetkeen. Samassa yhteydessä soitetaan rauhankelloja. Kellot soivat kaikissa Mikkelin alueen kirkoissa.

Rukous rauhan puolesta on aina kuulunut kristittyjen rukouspyyntöihin. Rukous on rauhan työtä. Tervetuloa kirkkoon yhteiseen rukoukseen rukoilemaan Ukrainan kansan ja kaikkien sodasta kärsivien puolesta.

Rukous on yhteyttä Jumalaan, sisimpäämme ja toinen toisiimme. Jeesus lupasi jäähyväisrukouksessaan: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon” (Joh. 14:27)

Rukoushetkessä noudatetaan voimassa olevia kokoontumisrajoituksia.

Lisätietoja:

Henri Koskinen

p. 0400 143 302

henri.koskinen@evl.fi

Hallintokappalainen

Mikkelin Tuomiokirkkoseurakunta