Kukkii, on kukkinut

Puurtaessani puutarhassa – itseni ja toisten asettamien sääntöjen pinteessä - muistan ajan, jolloin kepeä tietämättömyys ei haitannut. Jokainen kukka oli voimaa antava, vaivaton ja ilmainen. Tieto vieraslajeista tai rikkaruohoistakin oli merkityksetöntä, kun ystäväni kanssa keräsimme kukkia Haagan niityiltä. Luulimme kai hakevamme koiranputkia. Vuosia myöhemmin tajusin, että vuohenputkia olivat. Onneksi eivät jättiputkia. Haimme niitä paljon ja laitoimme vesisaaviin ja ämpäreihin. Opiskelijakeittiömme kukoisti.

Luottamus ja kesäinen luonto olivat silloin yhtä.

Jumala hoitaa puutarhaansa tietoisesti koko ajan. Hän katsoo kaikkea luomaansa – erityisesti ihmistä, lempeästi hyväksyen villinä tai viljeltynä kukkana. Luottamus Häneen saa meidätkin kukkimaan iloa ja toivoa.  

Raila Leino-Ehrnrooth

Pappi ja liperit