Drogomyslin seurakunta

Nykytilanne

Drogomyslin luterilaisessa seurakunnassa on noin 1900 jäsentä ja sen filiaalissa (kappeliseurakunta) Pruhnassa on noin 600 jäsentä. Seurakunnassa toimii kaksi pappia: kirkkoherra Karol Macura ja pastori Thomas Bujok. Muina palkattuina työntekijöinä toimivat seurakuntasihteeri ja seurakuntamestari. Vapaaehtoisena kanttorina toimii entinen oopperalaulaja. Seurakunnassa on kaksi kirkkoa, seurakuntatalo ja moderni kappeli.

Puolan noin 38 miljoonan asukkaan väestöstä luterilaisia on noin 56 000 ihmistä eli vain 0,14 % väestöstä. Maan valtauskonto on katolilaisuus, jonka vaikutukset heijastuvat edelleen myös luterilaisiin seurakuntiin muun muassa pappien asemassa. Katoliset papit eivät saa perustaa perhettä, eikä heille oikeastaan makseta palkkaa. Luterilaiset papit saavat perustaa perheen, mutta käytännössä useimmilla papeilla on oltava sivutyö tai muita tulonlähteitä. Esimerkiksi kirkkoherra Macura on toiminut yli 30 vuotta uskonnonopettajana 20 tuntia viikossa. Opettajan työstä muodostuu käytännössä hänen tuleva eläkkeensä. Pappien on myös pakko asua kirkon vieressä olevassa pappien asunnoissa koko työuransa ajan. Suomessakin pappien asumispakko oli, mutta se poistui 1970-luvulla. 

Puolan luterilainen kirkko on teologisesti hyväksynyt naispappeuden. Nyt jo pappispulasta kärsivässä kirkossa vakava ongelma asian edistämiseksi on kuitenkin äitiys- ja perhevapaiden rahoitus. Valtio ei osallistu millään tavoin mahdollisen luterilaisen papin äitiyslomaan, vaan seurakunnan olisi turvattava sekä äidin että sijaisen toimeentulo. Käytännössä yhtälö on mahdoton, sillä kirkolla ei ole verotusoikeutta. Seurakunnan talous pyöriikin pitkälti jumalanpalveluksissa kerättävällä kolehdilla. 

Historiaa

Luterilaisuus Cieszynin kreivikunnassa alkoi varhaisella 1500-luvulla, ja vuonna 1563 voimaan tullut luterilainen kirkkojärjestys sisälsikin monia uudistusmielisiä ajatuksia kaikille avoimesta koulutuksesta alkaen. Hengellinen kenttä oli kuitenkin tuulinen, ja prinsessa Elisabeth Lucrecian käännyttyä katolilaisuuteen vuonna 1651 protestantit menettivät kansalaisoikeutensa. 

Puolan luterilainen kirkko joutuikin 1600- ja 1700-luvuilla vainotuksi katolilaisten taholta. Luterilaisia kirkkoja ei saanut tuolloin rakentaa eikä luterilaisia kastaa tai vihkiä. Kaikki kokoonatuminen ja ehtoollisen vietto oli kielletty ankarien rangaistusten uhalla. 

Kiellettyä uskoa ylläpidettiin kuitenkin salassa. Jotkin aatelisperheet pitivät palveluksia omistamillaan tiluksilla, kun taas kansan kokoontumispaikkana toimivat vuoristoiden metsäkirkot. Yksi protestanttien puolestapuhujista oli Drogomyslin ja useiden muiden kylien omistaja, paroni Fridericus de Calish. Hän perusti luterilaisen seurakunnan jo vuonna 1788 ja aloitti kirkon rakentamisen yhdessä kyläläisten kanssa. Uusi kirkko vihittiin ja avattiin vuonna 1797.

Kirkko tuhoutui ensimmäisen kerran tulipalossa vuonna 1888 ja toistamiseen maailmansodassa, jolloin koko Drogomyslin kylä tuhoutui 70-prosenttisesti. Se on kuitenkin molemmilla kerroilla uudelleenrakennettu yhteisponnistuksin, sodan jälkeen jo vuonna 1951. Kansalais- ja uskonnonvapauden aikana Drogomyslin asukkaat haluavat käyttää saamaansa aikaa parhaalla mahdollisella tavalla Jumalan kunniaksi.  

Tutustu Drogomyslin seurakunnan verkkosivuihin täällä.