Heikki Saikkonen saa vapaaehtoistyöstä tarpeellisuuden tunnetta

Vapaaehtoisuuden muodon ja määrän saa rajata itselleen sopivaksi. Heikki Saikkosen repertuaariin kuuluu kaksi tarkasti määriteltyä tehtävää.

Tuomiokirkon sivuovi on kirkossa päivystävälle Heikki Saikkoselle tuttu sisäänkäynti.

Heikki Saikkonen on seurakunnan vapaaehtoinen, jonka voi tavata kahdenlaisessa yhteydessä. Ensinnäkin, kun tuomiokirkko on auki arkisin kello kymmenestä yhteentoista, Saikkonen saattaa olla kirkon päivystys- eli vahtivuorossa. Toiseksi Saikkosen voi tavata hautajaisissa arkunkantajana silloin, kun omaisilla ei ole riittävästi kantajia arkulle.

Kirkon päivystystä Saikkosen on tullut tehtyä paljon useammin kuin arkun kantamista.

– Vasta kerran minut on pyydetty kantajaksi, hän kertoo.

Saikkosen sai aikanaan lähtemään mukaan vapaaehtoistyöhön se, kun meneillään oli hankala elämäntilanne. Kun hän hiljentyi kirkoissa, hän ajatteli, että voisi yhtä hyvin olla siellä säännöllisesti tunnin kerrallaan.

– Arkkupäivystykseen taas minut pyysi diakoni, hän muistelee.

Mitä vapaaehtoistyö on Saikkoselle antanut? Koska hän on työkyvyttömyyseläkkeellä, vapaaehtoistyön tekeminen antaa hänelle tunteen tarpeellisuudesta.

– Sen ohella tuomiokirkon vahtivuorossa on opastusaspekti. Kirkon historiasta kertominen onnistuu, hän lisää.

Kun opastuksessa tai muuten päivystyksessä on ollut haasteita, seurakunnan suntiot ovat olleet hyvänä apuna. Heiltä on voinut kysyä tarkennuksia kirkon historiasta.

– Tosin toivoisin, että käytössä olisi jokin tietopakettikin esimerkiksi lasimaalauksista, Saikkonen miettii.

Muista vapaaehtoistoimijoista alueseurakunnassaan Saikkonen ei juurikaan ole perillä. Hän on kuitenkin käynyt kerran vapaaehtoisten omassa kokoontumisessa.

– Kutsuja saunailtoihinkin on kyllä tullut, mutta en ole niissä käynyt, hän sanoo.

Saikkonen suosittelee vapaaehtoiseksi ryhtymistä kaikille, joilla on sille arjessaan aikaa. Sopivia henkilöitä voi löytyä eläkeläisistä tai sellaisista työssä käyvistä, joiden työ joustaa päiväaikaan. Heillekin vapaaehtoisena toimiminen voisi tuoda tarpeellisuuden tunnetta.

– Minulla on niin rajallinen kokemus seurakunnan vapaaehtoistoimijoiden tarpeesta, että en oikein osaa sanoa, millaisia vapaaehtoisia tarvittaisiin lisää. Luulisin, että ruokajakeluun tarvittaisiin apukäsiä varsinkin nyt, kun valtio tekee leikkauksiaan, hän arvioi.

Teksti ja kuva: Virpi Kontinen