Marjo Therman on pitkän linjan lastenohjaaja

 Seurakunnan varhaiskasvatuksessa innostavat monipuolisuus, vapaus ja omien vahvuuksien hyödyntäminen.

Marjo Therman aloitti nykyisen Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan vastaavan lastenohjaajan tehtävänsä tämän vuoden alussa. Muutoksessa Marjon vastuulle siirtyi lisää väkeä varhaiskasvatuksen puolelta, ja nyt hänellä on 12 alaista. Aiemmin hän oli lähiesihenkilö pienemmälle lastenohjaajien porukalle.

– Työni keskiöön kuuluvat esimerkiksi sijaistuksien järjestelyt ja yhteydenpito kaupungin varhaiskasvatukseen sekä yksityisiin varhaiskasvatuksen yksiköihin, hän kuvailee työtään.

Työnkuvaan kuuluu toki paljon muutakin, kuten pyhäkoulun järjestelyitä. Työn perustaa ovat palaveritkin, joita on työalalla kerran kuukaudessa ja varhaiskasvatuksen tiimin Jenni Koskenkorvan ja Minna Toivosen kanssa viikoittain.

Marjon tiimi seurakuntatyönantajalla koostuu moniammatillisesta porukasta, jossa on paljon osaamista. Työn järjestelyissä mennään jokaisen työntekijän vahvuuksien mukaan. Aina kokeillaan jotakin uutta myös.

– Työ on kokemukseni mukaan vaihtelevampaa kuin päiväkodeissa. Meillä tehdään raamit, mutta sisällöllisesti liikkumavaraa kyllä on hyvin. Seurakunnassa varhaiskasvatuksen suuntaus on perhetyöhön päin, Marjo avaa.

Seurakunta sopii työnantajaksi Marjolle hyvin 

Seurakuntaa Marjo pitää hyvänä työnantajana. Osoitus siitä on, että hän on ollut seurakunnan töissä jo yli 37 vuotta. Päiväkotimaailmaan verrattuna häntä innostaa nykyisessä työssään oma vapaus ja edelleenkin se, että perustehtävien lisäksi omia vahvuuksia huomioidaan.

– Seurakunnan lastenohjaajan työ sopii kaltaisilleni henkilöille, joita kiinnostaa liikkuva työ. Kaikki alueseurakunnat Puumalasta Suomenniemelle asti ovat keskenään erilaisia, Marjo pohtii.

Seurakunnan töissä miellyttää myös se, että varhaiskasvatuksen puolta pyydetään usein mukaan monialaiseen yhteistyöhön. Tänä keväänä järjestetään ainakin Sukupolvet yhdessä -tapahtuma.

Oman talon ulkopuolelta yhteistyötä tehdään tiiviisti Mikkelin kaupungin ja eri järjestöjen kanssa. Yksi hedelmällisistä yhteistyöyksiköistä on Koppa.

– Seurakunnan varhaiskasvatuksen tekijät ovatkin hyviä heittäytymään mukaan erilaisiin tilanteisiin, Marjo kiittää. 

Tekijäksi lastenohjauksen työalalle

Tällä hetkellä Marjo toivoo, että lastenohjaajiksi tulisi lisää työntekijöitä. Heillä voisi olla uusia näkemyksiä seurakunnan kasvatuksen toiminnasta.

– Ja kasvatuspuolella on nykyään hyvä yhteinen toimintaskaala. Ei enää pelkkiä vauvoja vaan nuoriakin aina 18-vuotiaiksi asti.

Marjo selvästikin viihtyy työssään. Mutta kuinka hän on siihen aikanaan päätynyt?

– Olin nuorena peräti päivän Otavan Pirttipurossa päiväkerhossa enkä pitänyt siitä. Myöhemmin Otavassa asuva seurakunnan lastenohjaaja Sirkka Marttinen tapasi minut uimarannalla ja kysyi kiinnostustani kokeilla seurakunnalla työskentelyä. Siitä se sitten alkoi, Marjo muistelee.

Nykyään Marjoa kiehtoo työssään vaihtelevuus, kun esimerkiksi työparit ja toimipaikat vaihtuvat.

Marjon työura on ollut polveileva

Marjo aloitti seurakuntauransa apuohjaajana Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnassa. Sitten hän kävi lasten- ja leikinohjaajan koulutuksen Ruokolahdella. Kouluttauduttuaan Marjo siirtyi töihin silloisen maaseurakunnan puolelle, jossa hän jatkoi seurakuntayhtymän aloitukseen saakka. Hänen nousujohteinen uransa keskeinen tukipilari on ollut työnantaja, joka on ollut hyvä kouluttaja. Marjo on päässyt johtamiskoulutuksiin ja koko ajan muuhunkin täydennyskoulutukseen.  

Marjo on ollut jonkin aikaa töissä päiväkodissa, päiväkotiapulaisena, mutta ei oikein innostunut siitä tehtävästä. Silloin kun Mikkelin maaseurakunta vielä toimi, se lomautti lastenohjaajansa kesiksi. Tuolloin Marjo työskenteli painotalo Helprintillä. Yli kymmenen vuoden teollisuustyökokemus opetti hänelle toimeen tulemista erilaisten ihmisten kanssa.

Marjo on opiskellut muitakin ammatteja varten. Hän on esimerkiksi käynyt nuorena artesaaniksi ompelupuolelta. Kuitenkin hän on jo nuoresta pitänyt lasten kanssa olemisesta. Tuttujen ja sisarusten lapsia tuli hoidettua pienestä pitäen. 

Onko työn arki seurakunnalla vastannut Marjon mielikuvia ja odotuksia?

– Kyllä on. Joka päivä työssä on erilainen, myös nyt esihenkilönä. Esimerkiksi palavereita ja sijaistuksia tulee yllättäenkin. Ja välillä joku poikkeaa etsimässä jotakin tavaraa, jonka osaan etsiä varastoista, hän hymyilee.  

Teksti ja kuvat: Virpi Kontinen