Elämän ja kuoleman kysymyksissä – Minna Ohlisin tie sairaanhoitajasta seurakuntapastoriksi

Hyppy sairaalasta kirkolliselle kentälle on tuonut elämään merkitystä ja rauhaa.

Kiire, yllätykset ja riittämättömyyden tunne. Näihin reunaehtoihin Minna Ohlis joutui teho-osaston ja päivystyksen sairaanhoitajana tottumaan. Työ hektisessä ilmapiirissä oli läpikotaisin tuttua, olihan Minna työskennellyt sairaalaympäristössä vuodesta -88. Jotain kuitenkin tapahtui 2010-luvun puolivälissä, jolloin Minna aloitti teologian opiskelut ensin avoimessa yliopistossa ja vuonna 2017 Helsingin teologisessa tiedekunnassa.

− Ajattelin pitkään, ettei minusta ole opiskelemaan yliopistossa tai tekemään papin töitä. Ajatus kuitenkin kasvoi pikkuhiljaa, ja sitten tuli kutsun tunne. Annoin periksi Taivaan Isälle, Minna kokee.

Sairaalaympäristössä vauhti oli kiihtynyt jo pidemmän aikaa. Minna koki vaikeaksi kiirehtimisen ihmisten luota, sillä kunnolliseen kohtaamiseen ei ollut aikaa.

− Myös henkilökohtaisessa elämässäni uskon asiat vahvistuivat omien surujen ja haasteiden myötä. Sairaalan sekulaarissa ympäristössä en voinut tuoda esiin hengellisyyttä, mutta nyt voin täysillä kysyä, saanko rukoilla ihmisen puolesta, Minna iloitsee.

Opintoihin Minna kokee saaneensa taivaallista tukea, ja myös perhe on kannustanut häntä vahvasti uramuutoksessa.

Pappeus on tuonut elämään rauhaa

Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnassa Minna on ehtinyt palvella lähes kaksi vuotta. Työnkuvaan ovat kuuluneet Suomenniemen aluekappalaisen ja sairaalapastorin sijaisuudet sekä tuoreimpana Ristimäen seurakuntapastorin tehtävät. Omimmalta tuntuu ”peruspapin” työ, jossa ollaan ihmiselämän ytimessä.

− Parasta on työn monipuolisuus. Kohtaan iloja ja suruja, mutta epävarmuuden hetkinä tiedän, että kyse ei ole minusta. Seurakunnassa meillä on myös taivaallinen työnantaja, joka auttaa.

− Pappeus läpäisee kaiken minussa. Se on antanut elämääni ihanan rauhan ja levollisuuden, jota lähdin hektisestä sairaalaympäristöstä tavoittelemaan, Minna iloitsee.

Toisaalta entinen työ auttaa esimerkiksi suruperheiden tai vaikean sairauden kanssa elävien tapaamisissa. Seurakuntalaisia on myös kiinnostanut Minnan polku sairaanhoitajasta papiksi, ja siitä on saanut monessa hetkessä hyvää jutun juurta. Edes kirkon repivät kiistakysymykset eivät ole himmentäneet naisen iloa kohdalle osuneesta kutsusta.

− Olen seurannut kirkon haasteita, mutta minulla on tietynlainen rauha niiden kanssa. Olen maltillinen ja haluan olla kaikkien pappi.

Työnantaja arvostaa ja joustaa

Mikkelin tuomiokirkkoseurakuntaa Minna pitää hyvänä työnantajana.

− Olen kokenut molemminpuolista kunnioitusta ja joustoa. Täällä ymmärretään, että työntekijällä on myös oma elämä ja pyritään mahdollistamaan asioita, jotka ovat ihmisille tärkeitä.

Minna kokee myös saavansa tehdä työtä omalla persoonallaan, hyväksyttynä ja tervetulleena.

− Koen, että taustaani on arvostettu ja kunnioitusta on sanoitettu hyvin suoraan. Luotan myös siihen, että minulle kerrotaan, jos jossain on kehitettävää.

Papin työssä kantavat hyvä tiimi sekä mahdollisuus rakentaa työpäivän kulkua itse sovittujen toimitusten ja tilaisuuksien puitteissa.

− Tietynlainen yksityisyrittäjyys antaa ilmaa ja vapautta arkeen. Esihenkilö luottaa, että hoidan sen, mikä minulle kuuluu. Jos Luoja suo ja terveyttä piisaa, voin olla eläkkeelle ja vielä pidemmällekin!

Teksti ja kuvat: Krista Eskelinen