Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Jussi Romppainen työskentelee Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnassa erityisammattimiehenä. Ammattiin kuuluu keskeisesti kontrastisuus, monialaisuus ja siirtymät esimerkiksi erilaisten työkoneiden ja -välineiden käyttämisestä ja huollosta siistiin kappelisuntion tehtävään. Jussin lisäksi seurakunnassa työskentelee kolme muuta erityisammattimiestä eli Pekka Bastman, Vesa Hölttä ja Anna Nyyssönen. Lisäksi Puumalassa on vielä seurakuntamestarin tittelillä toimiva Pekka Huttunen, jonka työnkuva on lähellä erityisammattimiehen työnkuvaa.
Hauta- ja puistotyöntekijöiden paljon liikkuvassa tiimissään Jussi on työskennellyt marraskuusta 2020 alkaen. Työyhteisö siellä on talvisaikaan melko pieni ja tiivis, mutta kesää vilkastuttavat kausityöläiset ja kesätyöntekijät.
– Minulle tämä spesiaali ala oli aika vieras ennen täällä työskentelyn aloittamista. Tehtävä työ on kyllä tärkeää. Kaikkihan Suomessa haudataan, ja työt jatkuisivat kriisitilanteissakin. Olemme mukana toteuttamassa huoltovarmuutta, Jussi kertoo.
Jussin tiimi on mukavasti huumorintajuinen, ja se on näyttänyt kyntensä esimerkiksi ennakointitaidoissa.
Jussi on tähän mennessä myös pitänyt seurakunnasta työnantajana. Jo nuorena hän toimi isosena, soitti kirkon tilaisuuksissa ja lauloi kirkkokuorossa.
– Seurakunta on luotettava, hyvä ja varma työnantaja. Esimerkiksi palkan maksu sujuu aina, hän miettii.
Mikkelin tuomiokirkkoseurakuntaan töihin Jussi päätyi, kun tutustui työpaikkailmoitukseen, joka oli paitsi houkutteleva myös hyvin tehtävää työtä kuvaava. Jussin läheisetkin arvioivat erityisammattimieheksi ryhtymisen sopivan hänelle.
– Kysynnän ja tarjonnan laki toteutui. Ja arki on vähintäänkin vastannut odotuksiani työn vaihtelevuuden suhteen, hän valottaa.
Edelleen hän oppii päivittäin jotakin uutta, tekeepä sitten monimuotoisia ulkotöitä tai kappelisuntion töitä. Esimerkkinä uusista asioista hän mainitsee kivityöt ja maaston sekä puiston huollon. Jo rutiinilla puolestaan menevät työt traktorilla, Willellä tai kaivurilla.
Jussi yllättää kysyttäessä, mitä tärkeitä yhteistyötahoja erityisammattimiehillä on. Sopimista ja yhteyksien pitämistä riittää vähän joka suuntaan.
– Paljon yhteistyötä teemme hautaustoimistojen, kukkakauppojen, kiviveistämöiden, koneliikkeiden, seurakuntapalveluiden, pappien, kanttorien ja omaisten kanssa, hän listaa.
Lisäksi merkittäviä yhteistyökumppaneita ovat huolto- ja varaosatoimijat, hautaustoimen sivutoimipisteiden urakoitsijat, tienhoidon urakoitsijat, jäteliikkeet, polttoainefirmat ja metsurit. Yrityksistä erikseen Jussi mainitsee Metsäsairila Oy:n jätepalveluineen ja Vilkonharjun Sora Oy:n, joka toimittaa talvisin kymmeniä tonneja liukkauden torjuntaan käytettävää sepeliä seurakunnan hautaus- ja puistotoimen käyttöön.
Jussin yhteistyökykyisyys tulee siis hyvään käyttöön seurakunnan erityisammattimiehenä. Ammattititteli on siitä kiinnostava, että vaikka se on virallistettu, siihen ei ole olemassa tiettyä erillistä koulutusta.
– Tässä työssä auttaa oma elämänkokemus, Jussi sanoo.
Ja sitähän Jussilla riittää ainakin, mitä harjoitettuihin ammatteihin tulee. Hänen työhistoriansa on varsin värikäs. Jussi on työskennellyt kaikkein pisimpään liikenneopettajana, mutta myös monet muut tehtävänkuvat ovat häntä työllistäneet. Hän on ollut rakentaja, kaivinkoneen kuljettaja, korjaaja, putkiasentaja, raitiovaununkuljettaja ja laivan kansimies.
– Aiemmista töistäni olen oppinut ainakin erilaisten ihmisten kanssa toimeen tulemista, asiakaspalvelua ja hankalista tilanteista selviämistä, hän itse pohtii.
Erityisammattimies hyötyy myös hyvästä yleiskunnosta ja käsillä tekemisen taidosta. Ei ole haitaksi sekään, että pystyy helposti tekemään viikonlopputöitä, koska hautaan siunauksia on usein viikonloppuisin.
Juuri nyt Jussi on tyytyväinen erityisammattimiehenä oloonsa. Hän kuitenkin sanoo, että ei tiedä vielä oikein tarkkaan, mikä hänestä isona tulee. Vaikka hän ei ole lähiaikoina aikeissa vaihtaa työpaikkaa, hän miettii, että alanvaihto on kyllä yleensä virkistävää. Virkistystä Jussi saa tätä nykyä taas laulamisestakin. Ei kannata ihmetellä, jos lehteriltä kuuluu kanttorin äänen ohella toinenkin ääni.
Teksti ja kuvat: Virpi Kontinen
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä