Tuomiokirkon alttaritaulu ja lasimaalaukset

Tältä sivulta löydät lisätietoja Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan alttaritaulusta ja kirkkoa koristavista lasimaalauksista. Lisää kuvia alttaritaulusta, lasimaalauksista sekä muista tuomiokirkon tiloista löydät kirkon kuvagalleriasta tästä klikkaamalla Linkki avautuu uudessa välilehdessä(linkki aukeaa uuteen välilehteen).

Lisätietoja Mikkelin tuomiokirkon kryptassa sijaitsevasta lasimaalauksesta löydät kryptan omalta alasivulta tästä klikkaamallaLinkki avautuu uudessa välilehdessä (linkki aukeaa uuteen välilehteen).

Tuomiokirkon alttaritaulu

Lähteestä: Mikkelin tuomiokirkko – Helena Riekki 1997

Tuomiokirkon alttaritaulun on maalannut Pekka Halonen vuonna 1899. Goottilaisiin kehyksiin sijoitetun taulun nimi on Ristiinnaulittu. Tummasävyisessä taulussa Jeesus on naulittu ristinpuuhun, ja hänen vierellään, ristin juurella vasemmalla on Jeesuksen äiti Maria ja oikealla yksi Jeesuksen opetuslapsista – Johannes Sebedeuksen poika. Maalauksen henkilöt erottuvat vaaleampina hahmoina muuten sinertävänvihertävästä taustasta.

Halosen Ristiinnaulittu-maalaus on kapea ja korkea freskomainen teos. Siitä kuvastuu öisen ajan levollisuus ja rauhallisuus. Maalauksessa on varhaisrenessanssin henkeä, ja se on nimenomaan hartauskuva, ei tapahtumakuva. Halonen ei halunnut esittää kärsivää Jeesusta.

Halonen toteutti Ristiinnaulitun tuomiokirkon suunnittelijan ja rakentajan Josef Stenbäckin välittämän tilauksen perusteella. Halosella kului tämän alttaritaulun hahmotteluun ja maalaamiseen kolmisen vuotta. Mikkelin tuomiokirkkoseurakunta otti maalauksen vastaan sen lahjoittajalta kauppaneuvos C. F. Pöndiseltä.

Lähteestä: Mikkelin Tuomiokirkko 1898-1947 - Armas Aarnio 1947

Kirkon arvokkaan alttaritaulun maalasi vuonna 1899 taiteilija Pekka Halonen, jonka parhaimpiin teoksiin se kuuluu. Se maksoi noin 4.000 mk ja sen lahjoitti seurakunnalle kauppaneuvos C.F. Pöndinen. Seurakunta otti sen vastaan päiväjumalanpalveluksessa helluntaina 21/5 1899.

Tuomiokirkon lasimaalaukset

Lähteestä: Mikkelin tuomiokirkko – Helena Riekki 1997

Vuonna 1954–1955 suoritetuissa tuomiokirkon muutostöissä alttaritaulun molemmin puolin sijaitseviin kuori-ikkunoihin tehtiin värikylläiset lasimaalaukset. Lasimaalausten muoto on kapea ja korkea kuten alttaritaulunkin. Maalaukset suunnitteli kuvataiteilija Antti Salmenlinna aihepiireistä, jotka hänelle antoi piispa Martti Simojoki.

18-ruutuiset lasimaalaukset ovat tyyliltään kertovia. Kummankin maalauksen yläosassa on kuvattu merkittäviä symboleja, toisessa taivaallista voitonkruunua ja toisessa Jumalan kaikkinäkevää silmää. 

Vasemmanpuoleisessa lasimaalauksessa aiheena on hiippakunnan edellinen pääkaupunki eli Viipuri sekä yleisimmin Karjala. Oikeanpuoleisessa lasimaalauksessa taas näkyy Savoa ja Mikkeliä, joka on nykyinen Mikkelin hiippakunnan pääpaikka. Maalaukset liittävät tuomiokirkon rakennuksen Viipurin hiippakunnan perintöön.

Viipurin osioissa (vasen maalaus) kuvataan uskonpuhdistajia piispa Paavali Juustenia ja piispa Mikael Agricolaa. Piispojen välissä näkyvät Viipurin linna ja Kellotorni. Niiden alla ovat Viipurin ja Karjalan vaakunat. Maalaukseen ovat päässeet myös Sortavalan kirkko sekä Käkisalmen linna. Maalauksen alaosaan on mahdutettu vielä viittauksia Karjalan talouselämään sekä Laatokan Karjalan rukoilevaisten johtajaan Henrik Renqvistiin. Aivan alaosassa on vielä teksti Jumalan sana pysyy.

Mikkelin osioissa (oikea maalaus) keskeisin hahmo on arkkienkeli Mikael, jonka mukaan Mikkelin kaupunki on nimettykin. Pasuunaa puhaltava enkeli on onnistunut kukistamaan lohikäärmeen. Lasimaalauksessa näkyy lisäksi tekoja mittaava vaaka, Nooan kyyhky, Savon ja Mikkelin vaakunat, Tuukkalan risti, Olavinlinna ja Mikkelin vanha kivisakasti. Tämänkin maalauksen alaosaan on ikuistettu teksti. ”Herra saapuu, Amen.”.

Seurakunnan suntioiden tiedoista koottua

Mikkelin tuomiokirkon lasimaalaukset ovat harvinaislaatuiset; niihin on tiivistetty kymmeniä Suomen kirkko-, kulttuuri- ja yleisen historian aiheita, joiden lisäksi ne huipentuvat Raamatun aineistoon.

Vasen lasimaalaus

Vasemmanpuoleinen lasimaalaus liittyy luovutettuun Karjalaan. Siinä näkyvät Viipurin tutut tunnukset; linnan Pyhän Olavin torni ja kellotorni. Keskellä ovat sekä Karjalan että Viipurin vaakunat. Tämä kertoo siitä, että Viipuri oli paitsi Karjalan tärkein kaupunki myös vuonna 1554 perustetun Viipurin hiippakunnan, että vuodesta 1925 lähtien myös uuden eli nykyisen Mikkelin hiippakunnan piispankaupunki, kunnes jatkosodan lopputulos pakotti siitä luopumaan. Lasimaalauksen laivojen malli viittaa Viipurin menneisyyteen Hansa-kaupan kannalta tärkeänä satamakaupunkina.

Kuvaa hallitsee kuitenkin kaksi suurta hahmoa, joiden asettelulle on löydettävissä esikuvia mm. jostain Rooman kuuluisasta kirkosta. Toinen näistä on Mikael Agricola, Suomen uskonpuhdistaja, suomen kielen ja suomalaisen kirjallisuuden isä. Hänen opintiensä ja ammatillisen uransa alkuvaihe sijoittui Viipuriin. Vuosina 1548–1554 hän sairaan piispan sijaisena kantoi myös vastuun itäisen Suomen kirkollisesta elämästä.

Toinen lasimaalauksessa kuvattu hahmo on Suomen historiankirjoituksen isä Paavali Juusten, joka toimi Viipurin hiippakunnan ensimmäisenä piispana 1554 alkaen. Niin Agricolaa kuin Juustenia kiusasivat sekä lännen että idän hallitsijat. Agricolan kuolinpäivän muistamme, yhdeksännen huhtikuuta, jona hän kuoli sittemmin Kuolemanjärveksi nimetyllä paikkakunnalla palatessaan huonosti kohdeltuna neuvottelumatkalta Moskovasta. Paavali Juusten oli myöhemmin Iivana Julman mielivallan kohteena kolme vuotta. Muistona sen ajan kidutuksista hän on ottanut vaakunaan kuvan itseään solmuruoskalla suomivasta parannuksen tekijästä. Juustenista tuli välivaiheen jälkeen yksi Agricolan seuraajista Turun piispana.

Vasemmassa lasimaalauksessa on vahvoja viitteitä kolmanteenkin kirkonmieheen, jonka hahmoa ei kuitenkaan ole esitetty. Hän oli Itä-Suomen rukoilevaisuuden eli renqvistiläisyyden keskushahmo Henrik Heikki Kukkonen. Kun hän sanoi tahtovansa olla puhdas oksa Herran viinipuussa, hänen nimekseen Turun akatemiassa kirjatiin ajan tyylin mukaan Heikki Kukkonen. Siksi lasimaalauksessa häneen viittaa ensinnäkin kukko, jolla on lehti suussa. Toisena viitteenä Renqvistiin ja hänen hengellisiin pyrkimyksiinsä voidaan pitää ristin juurella rukoukseen liitettyjä käsiä, eräänlaista rukoilevaisuuden tunnustusta.

 Myös punainen kirkko vasemmassa laidassa kuvaa Sortavalan maaseurakunnan kirkkoa, jollainen se oli Renqvistin palvellessa siinä kappalaisena 1800-luvun puolen välin tuntumassa. Kuns e kirkko sodassa palopi, ihmiset kuulivat, miten urut soivat tulipalon aiheuttaman ilmanpaineen seurauksena. Kirkossa sattui sen alkuvaiheissa yksi historiamme pahimpia suntion painajaisia. Juko huusi: ”Tuli on irti!” ja syntyneessä kaaoksessa liki puolensataa ihmistä tallaantui kuoliaaksi.

Sortavalan maaseurakunnan kirkon rinnalla maalauksen oikeassa laidassa on Käkisalmen linnoituksen vanha portti, joka kertoo Viipurin ja Sortavalan ohella kolmannesta luovutetun Karjalan keskuspaikasta. Kaikkiin näihin kuviin sisältyy yhteensä lähes tuhatvuotisten ristiriitojen muistoja isän ja lännen yhdeltä rajalta.

Kuvan alalaidassa on ikuistettu näkymät kahdesta luovutetun Karjalan ammatillisen kulttuurin vahvimmasta alueesta. Toisaalla on viljavien maaseutualueiden viljelys, toisaalla varsinkin nykyisen Svetogorskin, entisen Jääsken ja sen teollisuustaajaman Enson valtakunnallisesti huomattavat tehtaat.

Oikea lasimaalaus

Oikeanpuolinen lasimaalaus liittyy Mikkeliin ja koko Etelä-Savon maakuntaan. Roomalaiskatolisissa ja ortodoksisissa kirkoissa on tapana, että alttarin keskuksesta oikealla ensimmäisenä kuvataan kirkon ja usein koko paikkakunnan suojeluspyhimystä. Tämä näkyy myös joissain oman kirkkomme keskiaikaisista pyhäköistä. Mikkelin tuomiokirkossa on mukailtu tätä tapaa ja tehty lasimaalauskokonaisuutta hallitsevaksi hahmoksi ylienkeli Mikael.

Näitten kohtien perusteella Mikaeliin on liitetty jo kristikunnan alkuvaiheista muutamia erityisiä tunnusmerkkejä. Häntä on pidetty taivaallisten sotajoukkojen ylipäällikkönä, joka kukistaa Jumalan vastustajan, sen suuren lohikäärmeen, ja kutsuu viimeisenä suurena päivänä kaikki, niin elävät kuin kuolleet, Jumalan valtaistuimen eteen.

Tässäkin lasimaalauksessa on kaksi vaakunaa, niistä keskellä Savon. Mikkelin kaupungin vaakuna on ympyröity liekein, mikä viittaa tämän paikkakunnan talvisodassa kokemiin vakaviin pommituksiin. Niistä pahimmat olivat tammikuun ja maaliskuun viidentenä. Mikkelin vaakunaan antoi marsalkka Mannerheim liittää marskin sauvat ja vapauden ristin, jollainen on myös Vaasan vaakunassa.

Tässäkin lasimaalauksessa näemme myös rakennuksia. Vasemmassa reunassa on Etelä-Savon vanhin rakennus Olavinlinna, jota alettiin rakentaa 1475. Se viittaa myös Savonlinnaan hiippakunnan pääkaupunkina 1800-luvun loppuvuosina ja vuoteen 1924 asti, jolloin tuomiokapituli monenlaisista syistä siirrettiin syrjäisenä ja vaatimattomana pidetystä sijaintipaikastaan itsenäistyneen valtakunnan toiseksi merkittävimpään kaupunkiin Viipuriin.

Lasimaalauksen oikeassa reunassa kuvataan Mikkelin vanhin rakennus: Kivisakasti. Nykyisen tiedon mukaan sitä alettiin pystyttää vasta aikaisintaan vuonna 1510. Tarkoitus oli jatkaa rakentamalla sen viereen kirkko, mutta uskonpuhdistus ja Kustaa Vaasan toteuttama kirkon varojen ryöstö estivät sen hankkeen. Nykyisin rakennus on kesäaikaan avoinna kaupungin omistamana museona. Rakennukseen on toista sataa vuotta sitten lisätty Porvoon tuomiokirkon päädystä mallia saanut harjakatto.

Mikkelin vaakunan lähellä näkyy Tuukkalan risti, joka kertoo tämän seudun muinaislöydöistä ja josta on tullut ehkä tärkein tämän alueen menneisyyden symboli. Oikeassa reunassa näkyy Viipurin vanhan hiippakunnan ensimmäinen sinetti, jonka keskuksessa on kyyhkynen. Kyyhkynen tuli siihen  sinettiin Täyssinän rauhan vuonna 1595 pitkän ja verisen sodan jälkeen rauhan vertauskuvana, mutta se useimmiten liitettiin vedenpaisumuksen jälkeiseen hyvän uutisen tuoneeseen lintuun ja luonnollisesti myös Pyhään Henkeen.

Yhteenveto

Kummankin lasimaalauksen alaosassa on teksti. Vasemmanpuolesta voi tulkita eräänlaisena luterilaisuuden peruslauseena, ”Jumalan sana pysyy”. Oikeanpuoleinen teksti taas kuvaa yhtä koko kirkon toiminnan perusajatuksista. Kirkko on luonteeltaan lopunajallinen. Se tähtää eteenpäin. Kaikkien tärkeimmät asiat ovat edessäpäin. Me työskentelemme niitä varten. ”Herra saapuu. Aamen.”.

Välittämättömästi tekstin yläpuolella on kuva siitä päivästä, jona Herra saapuu, kun Mikael on puhaltanut pasuunaansa. Huomatkaa siinä haudasta nouseva mies, jonka kädet on kohotettu samaan tyyliin kuin enkeleillä kummankin maalauksen yläosassa. Eleen merkityksestä, rukousasennosta, Jumalan ylistämisestä kerrotaan Raamatussa monessa kohdassa, erityisesti psalmeissa. Näitä lasimaalauksia ei ole aiheiltaan tiettävästi tutkittu, mutta niiden aiheissa on sellainen ulottavuus, joka menee historian eri alueiden tuolle puolen. Enkelien ylistyksen lisäksi sellaista ovat esimerkiksi Jumalan silmä, se, miten Jumala katsoo taivaastansa. Jopa pilvien merkityksestä tässä yhteydessä puhutaan psalmeissa. Vasemmassa taulussa kruunu ylhäällä ei viitanne ainoastaan siihen kunnian kruunuun, jota Raamatussa kehotetaan tavoittelemaan, vaan itseensä Kristukseen. Raamatussa kerrotaan myös Herran valosta, hänestä säteilevästä kirkkaudesta. Viiniköynnöksen merkitykseen tulee valoa niin Uudesta kuin Vanhasta testamentista, se viittaa muuhunkin kuin alttarin sakramenttiin.