Eeva Hänninen valmistaa mielellään tarjoiluja kirkon tapahtumiin

Haukivuorelainen Eeva Hänninen on tehnyt vapaaehtoisena paljon ruoan laittoa. Hän on ollut mukana 7–8 vuoden mittaan kokkailemassa aina, kun sitä on seurakunnan puolelta pyydetty.

– Olen tehnyt muun muassa Yhteisvastuukeräyksen munkkeja ja drive in -kahvilan hodareita. Jumalanpalvelusten yhteyteen suunniteltuja tarjoiluja, kuten kirkkokahvituksia, olen myös toteuttanut. Joskus olen ollut mukana valmistamassa lasten tapahtumien ja sataman tempausten tarjoiluja, hän kertoo.

Toimelias nainen on ollut mukana myös Haukivuoren seudun hävikkiruoan jakeluissa. Hänellä on lähipiirissäkin ihmisiä, jotka kokevat joutuvansa ottamaan vapaaehtoisten apua vastaan.

Kuinka Hänninen lähti vapaaehtoiseksi, on päässyt jo tarkoilta askelmerkeiltään unohtumaan.

– En muista, kysyinkö avun tarvetta itse vai pyydettiinkö minua mukaan. Olen joka tapauksessa toiminut jo lapsesta alkaen seurakunnan kanssa ja ollut tyttäreni kanssa perhekerhossakin vuosia, hän sanoo.

Hänninen on viime aikoina ollut laittelemassa ruokaa yhteisössään harvemmin kuin yhteen aikaan. Silloin, kun hänen lapsensa oli pieni, avustuskeikat jäivät myös vähemmälle. Nykyään Hännistä kuormittaa työ, ja sitä ennen vielä korona.

Muuten Hänninen ei ole kokenut mainittavia haasteita vapaaehtoistoiminnassaan.

– Olen ollut yleisimmin mukana iloisissa tapahtumissa, joissa työskentely ei ole niin raskasta.

Seurakunnalta hän on saanut sopivasti apua. Esimerkiksi 40 henkilölle tarjoiltava lounas tai kahvitus ei onnistuisi kotona, vaan seurakunta järjestää puitteet, joissa tehdä tärkeää työtä.

– Ja saahan seurakunnalta keskustelutukea eli henkistä tukeakin, hän kiittelee.

Yhdessä tehden ja iloiten

Vapaaehtoisuus on antanut Hänniselle hyvän mielen. Yhdessä tekeminen on mukavaa, ei rasite.

– Jokainen saa tehdä omien senhetkisten resurssiensa mukaan.

Hän arvostaa vapaaehtoisuutta myös siksi, että on joskus ollut itse autettavana ja tuettavana osapuolena.

Haukivuoren kaltaisella pienellä paikkakunnalla yhteistyön tekeminen on luontevaa. Kun yksilöt kantavat kortensa kekoon mukaan, asiat sujuvat. Tosin rajoite voi olla toisinaan se, että sama henkilö on esimerkiksi monen seuran jäsen, ja siitä sukeutuu päällekkäisyyksiä.

– Jonkinlaista yhteistyötä on ollut esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton, kirjaston ja paikallisten urheiluseurojen kanssa. Yleensäkin yhteistyöhaluisia kumppaneita ovat olleet eläkejärjestöt, Hänninen listaa.

Hännisen mielestä vapaaehtoistoiminta sopii kenelle tahansa, joka haluaa ja jaksaa sitä tehdä. Mieleen on jäänyt diakoni Maria Vasamaan tähdennys, että pienikin asia voi auttaa, eikä vapaaehtoistöissä yleensä vaadita erityisosaamista.

– Jos lupaudut vapaaehtoiseksi, voit olla vapaaehtoisena silloin, kun sinulle sopii ja niin kuin omaan elämääsi mahtuu. Avustamista voi tehdä oman jaksamisensa mukaan, Hänninen kannustaa.

Vapaaehtoisuus seurakunnassakin voi olla hyvin hauskaa ja jopa hassutteluunkin heittäytyvää. Hänninen myös kertoo, että osallistaminen on tärkeää, kun halutaan saada toimintaan mukaan vaikkapa lapsia perheineen.

– Yksi hyvä esimerkki on mäenlaskukirkko. Lapset odottavat, milloin pääsevät laskemaan mäkeä Markku-papin kanssa, hän naurahtaa.

Teksti: Virpi Kontinen