Laulun ilo löytyi – Kristiina Ukkosen tie nuorisotyönohjaajasta kanttoriksi

Sanonta "kolmas kerta toden sanoo" kuvaa hyvin Kristiina Ukkosen työuraa. Oma unelma-ammatti löytyi kanttorin tehtävistä.

Musiikki on kulkenut Kristiina Ukkosen mukana lapsuudesta lähtien. Savonlinnan taidelukiossa erityisesti pop-jazz-piano, vapaa säestys ja omien kappaleiden säveltäminen viehättivät nuorta naista niin, että musiikinopettajan ammattikin kävi mielessä.

Kristiina kuitenkin pelkäsi menettävänsä musiikin ilon, jos siitä tulisi ammatti. Niinpä hän päätyi hakemaan sekä teologiseen että diakonia-ammattikorkeakouluun nuorisotyönohjaajalinjalle.

− Pääsin molempiin koulutuksiin, ja ensimmäinen työpaikka oli odottamassa jo ennen valmistumista, Kristiina muistelee. Musiikki jäi rakkaaksi harrastukseksi.

Työ nuorten kanssa oli Kristiinalle mielekästä, mutta perheen kasvaminen pisti prioriteetit uusiksi.

− Nuorisotyön työaikaa oli vaikea yhdistää perhekuvioomme, joten toimin ensin perhepäivähoitajana virkavapaan turvin, Kristiina muistelee.

− Silloisen kuopukseni lähestyessä kolmen vuoden ikää mietin työuran jatkoa, ja tajusin ikävöiväni musiikkia. Sibelius-Akatemiaan pyrin 35-vuotiaana.

Vahva pianotausta oli johtanut Kristiinan tekemään kotiseurakunnassaan Sulkavassa kanttorin tuurauksia jo teini-ikäisenä. Yksittäisiä sijaisuuksia ja keikkoja oli tipahdellut myöhemminkin, joten musiikinopettajan unelma oli kaikessa hiljaisuudessa vaihtunut kanttorin kutsumukseksi.

− Seurakunnasta oli ehtinyt tulla tärkeä ja kanttorin työ yhdistää kaksi ammatillista rakkauttani. Aiemmasta historiastani otin mukaan työajattoman työn ymmärryksen sekä vahvat ryhmänohjaustaidot, Kristiina kertoo.

”Pois turhasta itsekriittisyydestä” – suuressa seurakunnassa saa aina tukea

Työpaikka Joutsan kanttorina aukesi opintojen loppusuoralla, ja viisi kuukautta valmistumisesta Kristiina sai valita kahdesta virasta mieluisimman. Kristiina kehuukin kirkkomusiikkilinjan monipuolisia opintoja sekä kanttorin turvallista kokopäivätyötä.

− Jos musiikista haaveilee ammattia, tämä on työllisyysnäkökulmasta yksi varmimpia tapoja ansaita elantonsa, Kristiina kokee.

Kanttorin työtä Kristiina pitää myös monipuolisena ja ammatillisesti tyydyttävänä.

− Jotkut seurakuntalaiset kertovat tunnistavansa jo alkusoitosta, kuka urkuparvella soittaa. Omia vahvuusalueitaan saa hyödyntää. Tykkään esimerkiksi itse laulaa vastausmusiikit.

Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan tiimiä Kristiina kehuu monipuoliseksi porukaksi.

− Meillä on erilaisia persoonia ja monipuolista osaamista. Joku on enemmän laulaja, toinen urkuri ja kolmannella on äänentoistollista osaamista. Vahvuutemme täydentävät toisiaan.

Vaikka käytännön työtä tehdään itsenäisesti, apua ja tukea löytyy aina.

− Olen ollut myös seurakunnan ainoa kanttori. Tykkään tiimityöstä, joten se on ollut tässä työyhteisössä plussaa.

Kanttorin tehtävissä pääsee monenlaisiin tilanteisiin perhejuhlista messuihin ja kauneimmista joululauluista kuoronjohtoon. Kristiinan mukaan turhasta itsekriittisyydestä onkin hyvä oppia pois.

− Kohtaamme eri tilanteissa olevia ihmisiä, joten sosiaalista silmää tarvitaan. Toisaalta jos esimerkiksi hautajaisissa pystyn auttamaan laulullani sukua surutyössä, tuntuu se hienolta, Kristiina kertoo.

Tulevaisuuden haaveissa Kristiinalla siintää mahdollinen lisäkouluttautuminen, konsertointi ja laulunopettaminen.

− Tämä kuitenkin tapahtuisi kanttorin työn ohessa. En ole tästä ammatista enää luopumassa!

Teksti ja kuva: Krista Eskelinen