Eeva-Liisa Tiilikka kävi suntioksi oppisopimuksella 

Seurakunnassa on mahdollisuus myös erilaisiin urapolkuihin ja työn kehitykseen. Suntioksi Eeva-Liisa päätyi keittiön kautta.

Eeva-Liisa Tiilikka on suntiona Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnalla nyt kuudetta vuottaan. Vaikka hänellä on työtehtäviä eri puolilla seurakunnan aluetta, kiinteistöhuollon osalta hänen vastuukohteitaan ovat Pitäjänkirkko, Kirkonmäen seurakuntatalo ja leirikeskus Ruunaniemi.

Suntion tehtäviin kuuluu todella monenlaista asiaa, mutta keskeisimpiä niistä ovat kiinteistöhuollon lisäksi tilojen valmistelut jumalanpalveluksiin, siunauksiin, häihin, kasteisiin ja muihin tilaisuuksiin. Suntiolla on tilaisuuksissa myös omia tehtäviä, ja ne sisältävät siivoustakin. Suntio vastaa työpäivänsä aikana lukemattomiin soittoihin ja sähköposteihin ja huolehtii postin kuljettamisesta seurakunnan toimipisteissä.

– Työnkuvaan kuuluu myös seurakuntalaisten kanssa jutustelu. Suntiota on helppo lähestyä. Toisaalta hänen on myös osattava nähdä ympärillä oleva työ ja ikään kuin noukittava se, Eeva-Liisa kertoo.

Tiimi tukee ja auttaa

Eeva-Liisa kuuluu kiinteistötoimen tiimiin, jossa on kahdeksan suntiota ja pääsuntio eli Pertti Lamminaho, talonmies ja kaksi siivoojaa. Kappelisuntion tehtäviä taas hoitavat yleensä erityisammattimiehet.

– Tiimimme on avoin ja auttavainen. Apua saa aina joltakin. Tiimiläisillämme on myös samanlainen huumori. Huonoa huumoria vältellään, ja asiakkaista ei tietenkään lasketa leikkiä, Eeva-Liisa selventää.

Hyvät asiakaspalvelutaidot ovat alalla tarpeen muutenkin, sillä suntiot tekevät yhteistyötä eri toimijoiden kanssa laajalla kirjolla. Työpäivinä tapaa esimerkiksi hautaustoimiston ja sähkö- ja putkiliikkeiden väkeä, mutta myös vaikkapa hiekoittajia ja polttopuiden tekijöitä.

– Yhteistyötä tehdään lisäksi seurakunnan eri työalojen edustajien kanssa. Tutuiksi tulevat esimerkiksi papit ja kanttorit, Eeva-Liisa sanoo.

Seurakunta on työnantajana luotettava ja vetovoimainen

Seurakunta on Eeva-Liisasta hyvä ja luotettava työnantaja: asiat hoidetaan. Seurakunnan viestinnässäkin puhutaan unelmien työnantajasta. 

– Toki on muistettava, että työssä vastuut ovat kaksisuuntaisia, Eeva-Liisa painottaa.

Hänellä on vierähtänyt jo parisenkymmentä vuotta saman seurakunnan palveluksessa, mutta hän on tehnyt siellä kolmea eri työtä. Hän aloitti keittiöapulaisena, siirtyi emännäksi ja siitä nykyiseen työhönsä suntioksi.

Keittiöapulaiseksi Eeva-Liisa päätyi maakuntalehden ilmoituksen perusteella. Hänet valittiin työhön kuin lottovoittaja 104 hakijan joukosta.

Tuttuun toimenkuvaan oppisopimuksella

Suntion ammattitutkinnon Eeva-Liisa opiskeli kahdessa vuodessa oppisopimuksella seurakunnassa. Teoriaopinnot hän suoritti Jyväskylässä. Hänen ensimmäinen koulutuksensa oli kuitenkin jo vuosina 1986–88 ravintola-alan peruslinja.

– Keittiöstä katsoen tunsin suurin piirtein suntion tehtävät, joten työ on sikäli vastannut odotuksiani. Tosin välillä on ollut hetkiä, että on ajatellut, että o-ho, tämäkin tuli tehtäväksi, Eeva-Liisa toteaa.

Suntion työssä esimerkiksi tekniikka on vuosien mittaan kehittynyt paljon. Eeva-Liisa suosittelee suntioksi hakeutumista sellaisille tekijöille, jotka ovat käteviä käsistään tai omaavat muulla tavalla työssä tarvittavia vahvuuksia.

Aiemmin Eeva-Liisa on ollut myös Savon prikaatin palveluksessa. Siellä meni ravitsemustyöntekijänä muutamia vuosia. Pitopalvelussakin hän on työskennellyt parin vuoden ajan. Pisimmän työjakson ahkera nainen on silti tehnyt maatalousyrittäjänä, oman karjan omistajana.

– Jos ei olisi tullut Euroopan unionia, saattaisin vieläkin olla maatalousalalla, vaikkapa lomittajana. EU esti pienellä karjalla pärjäämisen. Sekin vaikutti lopettamispäätökseen, että sain keuhkoastman, Eeva-Liisa tuumii. 

Teksti ja kuvat: Virpi Kontinen