Kuva kirkastaa näyn – Jumala välittää myös viestinnästä ja visuaalisuudesta

Heidi Tohmola on toiminut Lähi-idässä graafisena suunnittelijana 16 vuotta. Kulttuuri näkyy työn arjessa esimerkiksi symboliikan, värien ja kirjaimiston käytössä.

Esitteitä, opetusmateriaaleja, mainoksia, tehtäviä. Hektinen aikataulu ja monta rautaa tulessa. Graafinen suunnittelija Heidi Tohmola on päässyt hyödyntämään kaikkea osaamistaan israelilaisen Caspari-keskuksen ja Sarigim-hyväntekeväisyysjärjestön työyhteydessä.

Työtä tehdään lasten ja nuorten parissa rauhan ja sovinnon eteen. Messiaaniset juutalaiset ja arabikristityt viettävät aikaa yhdessä rukoillen ja opiskellen Raamattua mutta myös pelaillen, leikkien ja leireillen.

− Lapsiin rauhanopetus uppoaa kuin veitsi voihin, mutta murrosikäisissä uutiset ja arki herättävät usein epäilyksen, että toimiiko tämä oikeasti, Heidi sanoo.

−  Jeesuksen kautta yhteys on kuitenkin mahdollista nyt ja tulevaisuudessa, vaikka maan tilanne on monin tavoin vaikea.

Rauhantyön lisäksi israelilaisia autetaan myös konkreettisesti. Köyhään beduiinikylään on esimerkiksi hankittu koulutarvikkeita tai polkupyörät kaikille kylän lapsille.

Jumalan ihmeitä arjen työkentällä

Heidi Tohmolan ei pitänyt koskaan päätyä Israeliin, mutta Jumala päätti toisin. Kun ajatus lähtemisestä oli pyörinyt mielessä jo jonkin aikaa, asetti Heidi villoja. Hänellä ei ollut yhtään lomapäivää säästössä, kun mieleen nousi ajatus: ”Jos haluat, että lähden, anna kiireesti ilmainen matka ja palkallista lomaa”.  

−  Seuraavana päivänä eräs henkilö tuli luokseni. Hän koki, että hänen tuli maksaa minulle Israelin matka, Heidi kertaa.

Lomakin järjestyi. Turistimatkan aikana syntyi ensikontakti Caspari-keskukseen, jonka johtaja esittelikin Heidin heti tulevana graafisena suunnittelijana. Lähtö vahvistettiin myöhemmin muillakin merkeillä ja ihmeillä.

− Eräässä seurakuntatilaisuudessa luennoitsija sanoi, että salissa on joku, joka suunnittelee matkaa Israeliin. Mene. Älä pelkää. Sinusta pidetään huolta, Heidi muistelee.

− Mietin, miksi tämä sana tuli nyt, sillä en minä ollut turvallisuudesta huolissani vaan äitini. Kun katsoin salin ovelle, äitini astui juuri sillä hetkellä sisään. Hänen ei edes pitänyt olla paikalla!

Rohkaisevia raamatunkohtia nousi esiin myös radiosta, postikortista ja läheisten kautta.

− Jumala vahvisti sen, minkä jo tiesin. Näiden kokemusten jälkeen en ole epäillyt olevani väärässä paikassa.  

Myös Heidin perhekunta on löytänyt levon läheisensä työtehtäviin.

− Eivät he pelkää ollenkaan! Kerran bussi, jota käytin aamulla, räjähti itsemurhapommittajan iskusta pari tuntia myöhemmin. Olen välillä ollut vihainenkin, että nyt kukkia pöytään ja suklaata postiin, mutta en saa edes tarkistussoittoa, Heidi hymyilee.

− Ilmeisesti nämä ihmeet ja merkit ovat vakuuttaneet myös heidät siitä, että Jumala todella on kanssani.  

Visuaalisuus välittää vahvoja viestejä

Työssään Heidi Tohmola on tottunut hektisyyteen. Asioita pitää saada aikaan nopeasti. Niin muuttuvissa työtilanteissa kuin poliittisten konfliktien keskellä viestinnän ammattilainen on kuitenkin kokenut Jumalan läsnäoloa. Esimerkiksi hän nostaa tilanteen ensimmäisiltä työviikoilta.

− Minulta pyydettiin julistesarjaa Casparin koulutuksista. Johtajalla oli mielessä idea isosta vesialtaasta, josta vesi jakaantuu laajemmalle. Mainoksen tuli kuvastaa näkyä, jossa koulutus on osa seurakuntien hengellistä elämää, Heidi kertaa.

Aikaa laajan kokonaisuuden työstämiseen oli kuitenkin vain kaksi tuntia. Heidi päätti mennä syömään eväitä ja rukoilemaan apua.  

− Jumala sanoi: Katso, missä istut. Olin pyöreällä suihkulähteellä, josta vesi jakaantui johtajan vision mukaan pienemmiksi puroiksi. Kuvasin näkemäni, ja saimme mielettömän hienon ja siunatun julistesarjan. Kyllä Jumala välittää graafisesta suunnittelusta ja tiedotuksestakin!  

Heidin taustatukena viestinnän tehtävissä on kulkenut Habakukin kohta: ”Kirjoita näky tauluihin, että sen voi juostessa lukea”.

− Kuvalla on älyttömän suuri merkitys. Se tiivistää ja kirkastaa asioita. Jos nuorille opetetaan vaikka anteeksi antamisesta, ei tehtävä voi olla liian pitkä tai vaikeaselkoinen.

On myös kulttuurisia seikkoja, jotka Heidin on pitänyt työssään opetella. Aluksi haasteita tuotti uuden kirjaimiston opettelu, sillä arabia ja heprea ovat kielinä erilaisia ja tekstiä luetaan suomalaisittain ”väärinpäin”. Myös kuvakieli ja kristillinen symboliikka on erilaista.

− Suomalaisille luonto on hengellisesti puhutteleva, joten pääsiäisen mainonnassa käytetään usein esimerkiksi pajunkissoja tai kevään heräämistä. Lähi-idässä mainoksessa olisi Golgata, Heidi vertaa.

Liian kepeä visuaalisuus ei puhuttele Lähi-idässä, jossa on pitkä sotahistoria. Arabikuvituksessa suositaan koristeellisuutta, reunuksia ja ornamentteja. Juutalaiset arvostavat puolestaan simppelimpää ja maanläheisempää tyyliä. Toisaalta mainokset, elokuvat ja muu populaarikulttuuri tuovat samoja virtauksia eri kulttuureihin.

− Tietynlainen Marimekko-raikkaus on suomalaisen visuaalisuuden vahvuus, ja olen kivalla tavalla saanut sekoittaa eri elementtejä työssäni, Heidi kokee.

Kulttuurien kohtaaminen lisää rohkeutta

Vuodet Lähi-idässä ovat tehneet Heidistä omien sanojensa mukaan hullunrohkean. Paikallisessa kulttuurissa ei hävetä arjen inhimillisyyttä.

− Jos täällä joku kaatuu tiellä tai huomaa bussissa paidan olevan nurinpäin, se ei kaada mitään. Kukaan ei vilkuile ympärilleen, mitä muut ajattelevat. On lupa olla ihminen, Heidi sanoo.

Turhan häpeän karistessa oma persoona on vahvistunut. On helpompi ottaa oma tila ja luottaa itseensä. Toisaalta Lähi-idässä arvostetaan suomalaista reviiritietoisuutta ja muiden huomioon ottamista. Omista kulttuurisista juurista ei tarvitsekaan kokonaan luopua, vaan voi soveltaa kunkin kulttuurin parhaita puolia.  

Ulkomailla eteen tulevat myös asuinmaan haasteet. Israelissa on levottomuuksia monista syistä. Juutalaiset ovat osoittaneet mieltään tammikuun alusta alkaen sekä hallituksen puolesta että vastaan. Jerusalemin itäosissa pari muslimisukua ovat riitautuneet niin, että pelkästään niiden keskinäisissä kahakoissa on kuollut ainakin sata henkilöä. Terrori-iskuja tapahtuu edelleen, minkä lisäksi uskonnolliset juutalaiset ovat nousseet kristittyjä vastaan.

− Kaiken tämän keskellä voi kääntää katseen rauhan antajaan. Ihmiset kysyvät usein seurakuntavierailuilla, miten voi rukoilla Israelin puolesta tai auttaa ihmisiä siellä. Se on rohkaisevaa.

Näillä näkymin Heidi palaa Israeliin lokakuussa. Pohdinnassa on, millainen koulutus tai osaaminen voisi olla kentällä parhaiten avuksi.

− Taide- tai toimintaterapia voisi olla kiinnostavaa. Luovuus auttaa ilmaisemaan itseä ja purkamaan tunteita, kun sanat eivät riitä.

Teksti ja kuva: Krista Eskelinen