Ohoh!

Niinhän me savolaiset anteeksi pyydämme.

Nuoriso ja vähän fiksumpina itseään pitävät sanovat ”sorry”. ”Aikuiset” ”anteeksi”.

Tämän viikon kirkkovuoden aihe kehottaa meitä antamaan toisillemme anteeksi.

Jo anteeksi pyytäminen on vaikeaa. Saati sitten antaminen. Pyytäessämme joudumme myöntämään tehneemme jonkin virheen. Myöntäminen ottaa aina vähän koville. Ja anteeksiantaminen. Minua vastaan on rikottu. Minulle on tehty pahaa. Loukattu. Sitä on vaikea unohtaa. Nimittäin unohtamistahan anteeksiantaminen edellyttäisi. Minun tulisi unohtaa, mitä minulle on tehty. Kärsimys pitäisi siirtää unhoon.

Anteeksiantamisen tarkoitushan on antaa toiselle uusi mahdollisuus. Mahdollisuus aloittaa alusta. Puhtaalta pöydältä.

Aina kun me messussa käymme ehtoollispöytään, meillä on mahdollisuus kulkea sinne anteeksiannon kautta. Pyytää ja saada Jumalalta syntimme anteeksi. ”Taas olen rikkonut Sinun tahtoasi”. Ja Hän antaa.

Tuon kokemuksen vieminen eteenpäin on meidän tehtävämme arjessa. ”Ohoh”! ”Saat anteeksi”! Ja hymy päälle!

Osmo Koskinen