"Jo riennä, katso sieluni"

Joulua odotetaan ja vietetään monenmoisin menoin. Kiirehditään ja viipyillään. Tehdään ja levätään. Katsotaan ja kuunnellaan. Jäädään hämärään ja asetutaan rauhaan. Kädet ja jalat tekevät ja ehtivät.

Vaan minkä neuvon joulunviettoon antaa virren säe ”riennä, katso, sieluni”? Miten sielu katsoo ja kuinka se rientää? Mitä meissä tapahtuu sisimmän kiiruhtaessa silmät auki?

Joulu olkoon juhla, johon tullaan turvan tuudittamana. Muutoin ei mieli malta kuunnella itseään. Syntyy ajatus, että sydämen hoppu nähdä tarkasti, ken seimessä nyt makaapi, on levollista ja rauhaisaa menoa. Ollaan jonkin pyhän ja hyvän äärellä.

Ajattomuus ja ikuisuus tavoittelevat mieleni maisemaa. Minä, sieluni, rientoni ja näkökykyni asettuvat katsomaan Jeesuslasta. Sielunmaisemaan ei sovi mitään muuta.

Sari Martikainen