Pyhäinpäivän sanoma

 

” Aurinko ei enää ole sinun päiviesi valona
eikä kuu kirkasta sinun teitäsi,
vaan Herra on sinun ikuinen valosi
ja sinun Jumalasi on sinun kirkkautesi.
Sinun aurinkosi ei enää laske
eikä kuu katoa, sillä Herra on sinun ainaisena valonasi.
Sinun murhepäiviesi luku on täyttynyt.

Vanhurskaita ovat silloin kaikki kansasi jäsenet,
maa on iäti oleva heidän.
He ovat taimia minun tarhassani,
minun kätteni työ, jolla osoitan kirkkauteni.” (Jes. 60:19 – 21)

 

Kun olin vielä pieni lapsi kummastelin lasten virren sanoja, joissa lauletaan:

”Mä taimi olen sun tarhassas ja varten taivasta luotu.” (Vk 490:4a)

 

Onkohan tuon virren sanoittajan, J.L. Runebergin innoittajana aikoinaan ollut tämä yllä olevan Raamatun kohta Jesajan kirjasta. Jeesuksen monista sanoista me ymmärrämme, että Taivasten valtakunta, josta Jeesus usein puhui, on ”lasten kaltaisten.” Pienen lapsen luottamuksessa on jotain, mistä me aikuiset voimme oppia. Vaikka asiat kuulostavatkin ihmeellisiltä, ei siinä sittenkään ole mitään outoa.

 

”Kultakadut Taivaassa, harput, joilla lapset soittelevat”- kaikki tämä ja paljon, paljon muuta – sehän on ihan luonnollista. Pyhäkoulussa ja kodin iltarukoushetkissä ja perhekirkkohetkissä aikoinaan sydämeen kylvetty ja kätketty hyvä siemen saa kasvaa, Jumalan tarkoittamaa hyvää kasvua; kasvua, joka parhaimmillaan auttaa aikuisen elämän monien paineiden ja haasteiden, luopumisten ja surujen keskellä luottamaan Jumalaan.

 

Sittenkin on Taivas, sittenkin on ylösnousemus, sittenkin on ikuinen – koskaan loppumaton elämä, jonka Jeesus tuli tuomaan meille. Kun me tänä viikonvaihteena jälleen pysähdymme pyhäinpäivän sanoman äärellä, saakoon Jeesuksen risti ja ylösnousemus, olla suurin lohduttajamme surun ja kaipauksen keskellä. Tervetuloa pyhäinpäivän kirkkohetkiin saamaan uutta voimaa ja rohkeutta elämän matkalle.

 

Erkki Laine, kappalainen