Kiinnostus ihmisiin ja halu palvella Jumalaa johdatteli Hannelen diakonissan työhön

Yhteistyön ratkaisevaa merkitystä ei diakonian alalla voi ylittää.

Diakonissa Hannele Salo toimii Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan diakonian tiimissä, jossa on 12 diakonian työntekijää. Diakonian ja erityistyöalojen johtajana toimii Lassi Suihkonen ja lähiesihenkilönä Anne Pöyry. Isossa seurakunnassa, jossa eri vastuualueita on paljon, tiiminkin on hyvä olla iso ja kyetä toimimaan nopeasti. 

– On pystyttävä sopeutumaan työn vaatimuksiin ja osattava tehdä yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa. Meillä työtoverien keskinäinen tuki toimii, ja esimerkiksi sijaistukset ovat suhteellisen sujuvia, Hannele sanoo.

Hannele on koulutukseltaan psykiatrinen sairaanhoitaja, ja sen lisäksi hän on opiskellut diakonissan tutkinnon. Pohjakoulutuksensa hän kävi noin 26 vuotta sitten, ja silloin opiskeluun kului aikaa neljä ja puoli vuotta.

Työnantajan tuella Hannele on opiskellut myös työnohjaajaksi, joka pystyy auttamaan niin yksilöitä kuin ryhmiä.

– Nyt olen jatkokoulutuksessa. Valmistuttuani minusta tulee sairaanhoitaja ylempi AMK, Hannele esittelee.

Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnalla Hannele on ollut palveluksessa vuodesta 2015. Nykyisen seurakuntatyönantajansa Hannele kokee läheiseksi, sillä hän on kotoisin Haukivuorelta. Muutenkin seurakunta on osoittautunut luotettavaksi ja hyväksi työnantajaksi.

Nopeaa reagointia ja yhteistyön hedelmää 

Aiemmin Hannele työskenteli diakonissana pienissä seurakunnissa Vesannolla (yhteensä 8 vuotta) ja Kesälahdella (10 vuotta), joissa oli hyvin monialainen diakonian kenttä.

– Olen päässyt tekemään kaikkea diakonian alalta, hän kartoittaa.

Hannelen polku diakonissaksi on ollut vain lievästi polveileva. Nuorena hän teki sijaistuksia kouluissa ja seurakunnalla. Nuorisotyöntekijän tehtävätkin tulivat tutuiksi. Opiskeluaikaan hän kävi muun muassa Raamatun peruskurssin. Sairaanhoitajaksi opiskellessaan häntä kiinnosti psykiatrinen puoli.

– Mutta diakonissaksi päädyin opiskelemaan, kun ykköspolkuni eivät auenneet, hän muistelee.

Millainen diakonissan työn luonne sitten on? Siihen ei ole yksittäistä vastausta, sillä työ on monitahoista ja sirpaleista puite- ja asiakastyötä, jossa tehdään myös sielunhoitoa. Asiakkaisiin ollaan yhteyksissä tapaamisin, puheluin ja verkkokontaktein.

– Tässä työssä ei välttämättä tiedä, mitä päivä tuo tullessaan. Päivän mittaan tulee yleensä liikutuksi monessa paikassa. Tärkeintä on muun muassa yhteiskunnan muutosten vuoksi nopea reagointi. Työkavereiden kanssa on pidettävä yhteyttä ja sovittava asioista.

Lisäksi on tultava toimeen yhteistyötahojen, kuten viranomaisten, järjestöjen ja rovastikunnallisten toimijoiden, kanssa. On suunniteltava ja hallittava useita erilaisia kokonaisuuksia.

Vaikka Hannele on ollut Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnalla diakonissana jo yhdeksän vuoden ajan, moni ei tiedä läheskään kaikkea hänen tekemästään työstä. Esimerkiksi sitä että ennen hän oli kirkkohallituksen diakoniakoulutuksen seurantaryhmässä, tai sitä, että nykyään hänen vastuualuettaan on suuronnettomuuksien tai muiden kriisitilanteiden henkiseen huoltoon valmistautuminen.

– Olen ollut myös alueellisen mielenterveysseuran puheenjohtajana ja Sotainvalidien veljesliiton paikallisosaston luottamustehtävässä, hän lopuksi naurahtaa.

Teksti: Virpi Kontinen