Kaija Huhtinen saa käyttää vapaaehtoistehtävissä luovuuttaan

Kaija Huhtinen arvostaa kauniita Puumalan vesistöjä.

Somepäivitysten ja rukousalttarien työstäminen ovat esimerkkejä henkilöä varten räätälöidyistä vapaaehtoistehtävistä. 


Puumalalainen Kaija Huhtinen lähti seurakunnan vapaaehtoistoimintaan nuorena. Vapaaehtoisuuden idea tuli tutuksi leirejä ja kerhoja järjestellessä. Alkusysäys nykyiseen vapaaehtoistoimintaan taas on tullut entiseltä Puumalan kirkkoherralta Helena Castrénilta.

– Itse koen, että hänen ansiostaan seurakunnassa kehittyi vahva ja kannustava vapaaehtoistoiminnan kulttuuri, Huhtinen sanoo.

Huhtinen oli ennen seurakuntaliitosta Puumalan seurakunnan diakoniapiirissä. Sen edustajana hän teki joitakin syntymäpäiväkäyntejä 80-, 85-, ja yli 90-vuotiaiden seurakuntalaisten luo. Huhtinen toimi myös seurakuntansa luottamushenkilönä vuodet 2015–2022.

Some- ja somistustehtävissä


– Tämänhetkisiä vapaaehtoistehtäviäni ovat kirkkoväärtin tehtävät sekä muut jumalanpalvelusavustajan tehtävät, kuten tekstinluku, virsikirjojen tai ohjelmien jako kirkon ovella, kolehtinkeruu ja kahtamoiskahvin keitto. Esimerkiksi jouluna ja pääsiäisenä rakennan alttareita kirkkoon. Olen mukana Toivoa naisille -toiminnassa, kuten arpojen ja myyntituotteiden myynnissä ja leipomassa myyjäisiin. Osallistun hautausmaan haravointitalkoisiin ja päivitän Puumalan alueseurakunnan Facebook-sivuja.

Huhtisen mukaan alueseurakunnan Facebook-sivujen ajantasaisten päivitysten tarkoituksena on saada toimintojen kuvaus myös niiden tietoon, jotka eivät syystä tai toisesta pääse mukaan, mutta myös mukana olijat lukevat ja kommentoivat päivityksiä mielellään ja saavat tietoa myös tulevista tapahtumista.

Puumalassa eri järjestöt, kuten Eläkeliitto, Lions Club, Martat ja kyläyhdistykset, tekevät yhteistyötä seurakunnan kanssa sujuvasti. Esimerkiksi eriteemaisia kirkkopyhiä on järjestelty yhteisvoimin.

Huhtisesta on hyvä, että vapaaehtoistoimintaan osallistuminen ei ole itse seurakunnan toimintaan osallistumisen ehtona. Kirkonpenkissä tai kirkkokahveilla voi istua myös tekemättä mitään.

Kuitenkin seurakuntaelämän monipuolisuus ja yhteisöllisyys, ystävät ja uudet tuttavuudet kannustavat Huhtista vapaaehtoistoimintaan.

Huhtiselle monipuolinen vapaaehtoistoiminta on myös opettanut paljon itse seurakuntatyöstä. Esimerkiksi kirkkoväärtin tehtävä on avannut kirkkovuoden kulun ja jumalanpalveluselämän aivan uudelle tasolle.

– Rukousalttareiden tekemisessä voi käyttää luovuutta, mutta esimerkiksi Raamatun tekstien kuvaaminen alttareiden avulla auttaa myös paremmin ymmärtämään itse evankeliumitekstiä ja Raamatun tapahtumia.

Tukea vertaisista ja työntekijöistä

Huhtinen on kokenut myös joitakin haasteita vapaaehtoistyössään kirkossa. Kulloinkin vuorossa oleva kirkkoväärti hankkii muut jumalanpalvelusavustajat, ja joskus etenkin tekstinlukijoiden saaminen saattaa tuottaa vaikeutta, koska monet ovat (turhaan) arkoja lukemaan tekstiä "yleisön" edessä. Aina on kuitenkin lukija löytynyt.

– Väärtien palavereissa käydään läpi mahdollisia haasteita ja yritetään löytää niihin parannuskeinot, Huhtinen valaisee.

Lisäksi aluekappalainen ja diakonissa ja muutkin seurakunnan työntekijät vastaavat pulmatilanteissa aina kysymyksiin viesteillä tai puheluilla.

Seurakunta järjestää myös muun muassa vapaaehtoisille suunnattuja teemapyhiä ja retkiä.

Vapaaehtoistoiminta sopii Huhtisen mielestä kaikille, jotka haluavat vapaasta tahdostaan, palkatta tehdä jotain, mikä hyödyttää myös muita ihmisiä tai yhteisöä. Kaikille halukkaille löytyy varmasti oma osaamisalue. Lisäksi toimintaan osallistuminen lisää yhteenkuuluvaisuutta, aktivoi ja auttaa ymmärtämään monia asioita uudella tavalla.

– Mikäli haluaa olla avustajana esimerkiksi jumalanpalveluksissa, vaikkapa aluksi kirkon ovella jakamassa virsikirjoja tai keräämässä kolehtia, voi ilmoittaa siitä rohkeasti. Myös nuorten saaminen mukaan toimintaan olisi ilahduttavaa. Esimerkiksi hautausmaan haravointitalkoopäivä olisi oivallinen tilaisuus tutustuttaa vaikkapa päiväkotiryhmä tai jokin koululuokka pieneksi ajaksi tärkeään talkoo- eli vapaaehtoistyöhön.

Teksti: Virpi Kontinen

Kuva: Kaija Huhtisen kotialbumi