Seurakunnan puisto- ja puutarhahommissa luonto on lähellä

Mikkelin tuomiokirkkoseurakunta palkkaa vuosittain noin 40 kesätyöntekijää ja 40 kausityöntekijää huolehtimaan puisto- ja puutarhatöistä. Hautausmaiden lisäksi työtä löytyy esimerkiksi tuomiokirkon tuntumasta.

Kesäkuun ensimmäinen viikko on seurakunnan puisto- ja puutarhatyössä kiireinen. Tällöin eri pisteille toimitetaan yli 20 000 kesäkukkaa, jotka istutetaan hoitohautojen koristukseksi. Väriloistoa hautausmaille tuovat muun muassa näyttävä mukulabegonia ja kesäbegonia, perinteinen verenpisara ja hopealehti sekä uudenguineanliisat.

Urakkaan tarvitaan kunnon joukko käsipareja, ja puistoalueet pysyvät koko kesäkauden loistossaan kesä- ja kausityöntekijöiden voimin. Työnjohtajapuutarhuri Sirpa Jämsä kertoo, että joka vuosi tehtäviin saadaan noin kymmenen uutta aloittajaa. Joukossa on kuitenkin suurin osa monivuotisia tai jopa vuosikymmeniä kausityössä viihtyneitä konkareita.

Miko Laurikainen on vahvistus tuoreimmasta päästä; hän työskentelee Harjun hautausmaalla toista kesää. Tehtävällä on hänelle erityinen merkitys, sillä puutarha-alan perustutkinnon opiskelijana hän saa hyödynnettyä käytännössä kirjatietouttaan.

– Enemmän täällä kyllä oppii kuin koulun penkillä. Kukkien nimiä ja luonnetta olen oppinut tuntemaan. Esimerkiksi uudenguineanliisat ovat kovia juomaan, Laurikainen kertoo.

Suurimpana työetunaan Laurikainen pitää ympäristöä: luonto on kaunis ja kesän saa viettää ulkona. Myös mukava tiimi kannattelee työn arjessa, jos esimerkiksi viikkokausia jatkuva helle puristaa miehestä mehut.

– Hyvät työvälineet meillä on: sadevaatteet, kumpparit, polvisuojat, lippikset ja hanskat. Taukotilassa voi käydä virkistymässä ja aamut aloitetaankin aina siellä yhdessä.

Työtehtäviä istutuksesta trimmaamiseen

Kauden alussa jokainen työviikko on erilainen. Huhtikuun puolella hommat alkavat haravoinnilla, yleisellä siistimisellä sekä pensaiden ja kuusiaitojen leikkauksella. Toinen suurempi urakka on kesäkukkien istutus, jonka jälkeen siirrytään viikoittaiseen ylläpitoon.

– Hoitohaudat pyritään kiertämään kerran viikossa ja kukat kastellaan joka toinen päivä tai kuumemmalla useamminkin. Ruohonleikkuuseen kun ryhtyy, niin siinä kuluu helposti useampi päivä, Laurikainen kertoo. Alueen siisteys viimeistellään trimmeröinnillä.  

Työpiste säilyy pääsääntöisesti samana, mutta toisinaan osa porukasta voi vierailla myös kauempana. Haastattelupäivänä osa Harjun porukasta suuntasi Suomenniemeä kohti.

Kolmatta kesää seurakunnan töissä olevalla Kari Paalasella on kokemusta Harjun lisäksi Rouhialan hautausmaalta.

– Samanlaista hommaa tämä on. Tiiminvetäjä ohjeistaa, ja omaa sovellusta saa käyttää. Tehdään siten, mikä tuntuu itselle joutuisalta ja mukavalta.

Paalasen mukaan ensimmäinen kausi meni sen hakemiseen, mitä puutarhatöissä oikein tehdään ja mitä pitää ottaa huomioon. Hyvä opastus on kuitenkin auttanut joka asiassa.

– Kukkien istutus on sellainen, mitä vasta harjoittelen. Kuvio pitää saada kohdalleen, kaksi taakse ja yksi eteen. Ruohonleikkuu ja vedenkanto ovat suosikkejani. Ei tarvitse lenkille erikseen lähteä, kun askelia tulee 10–20 000 päivässä, Paalanen sanoo.

Helteetkään eivät ammattimiestä hirvitä.

– Siinähän sitä ruppee vasta keski-ikäinen mies lämpiämään!

Enemmän harmittavat kylmemmät kelit, jolloin koneet saattavat kremppailla käynnistyksissä tai sadeasun sisässä tulee tukalat oltavat.

Rajattu työ, rajaton hymy

Vaikka työ tapahtuisi hautausmaalla, eivät kaikki tehtävät suinkaan kuulu kausi- tai kesätyöläisten vastuulle. Erityisammattimiehet huolehtivat esimerkiksi haudankaivuusta ja pinnoituksesta sekä hautakivien asennon korjaamisesta.

– Ei tämä mitenkään kolkko työympäristö ole, kaunistahan täällä on, Paalanen kokee.

Kesäaikaan hautausmailla käy lintujen ja muun eläinkunnan lisäksi myös muita vieraita läheisten haudoilla, ja fyysisen työn vastapainoksi juttua voi heittää työkavereiden kanssa.

– Hymy poskella täällä pärjää. Työkaverit eivät ole tuppisuita, toisinaan aina huumoriakin heitetään, Paalanen kokee.

Miesten mukaan työtä voi suositella kaikille ulkoilmahommista nauttiville henkilöille.  

Teksti: Krista Eskelinen

Kuvat: Marjukka Lehtomäki