Sisäinen kutsumus suuntasi polun papiksi
Yhteisöllisyyden vahvistuminen syntyy erilaisuuden hyväksymisestä ja yhdessä tekemisestä.
pastorina
Nuorisotyön pastori Sofia Holopainen on toiminut Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnassa nuorisotyön pastorina vuodesta 2023. Papiksi hän päätyi niin sisäisen kutsumuksen kuin tehtävään kasvamisenkin kautta.
-Lapsena kävin pyhäkoulussa ja partioharrastus toi mukanaan kiinnostuksen nuorten kanssa toimimiseen. Olen myös leireillyt ihan pienestä pitäen.
Ajatus papin työstä alkoi hahmottumaan Sofialle lukion aikana.
-Lukiolaisena ajattelin, että papin ammatissa yhdistyy sopivalla tavalla sosiaalisuus ja teologinen teoriapuoli, molemmat kiinnostivat minua.
Sofia koki myös sisäisen kutsumuksen papin tehtävään, mikä vei hänet Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan. Yliopistossa Sofia erikoistui uskonnonfilosofiaan ja tutkimustyö alkoi kiinnostamaan niin paljon, että tutkijana Sofia on työskennellyt lähes neljä vuotta.
-Tutkimusmaailmaan päädyin kiinnostavien aiheiden takia. Erityisesti rakkauden filosofia kiinnostaa minua teologisesta näkökulmasta katsottuna.
Ulkoinen kutsumus papiksi konkretisoitui, kun Sofia sai nuorisopastorin paikan Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnasta.
- Silloin tuli olo, että tämä voisi olla se oma paikkani.
Nuorisotyöpastorin monipuolinen tehtävä
Nuorisopapin tehtävä koostuu nuorten kanssa tehtävästä työstä sekä papin perustehtävistä. tehtävät jakautuvat ajallisesti suurin piirtein tasan, 50 % nuorisotyötä ja 50 % papin perustehtäviä.
Nuorisotyön puolella on 2-3 rippileiriä vuodessa ja lisäksi on noin viisi muuta leiriä vuoden aikana. Sofian voi tavata myös nuorisotila olotilassa. Kouluissa hän pitää päivänavauksia noin kerran kuukaudessa. Sitten on vielä koulukirkkoja ja nuorten iltamessuja.
Nuorten toiveet pyritään ottamaan kaikessa suunnittelussa huomioon.
-Kyselemme mitä nuoret haluavat ja heitä otetaan myös mukaan suunnittelemaan toimintaa. Ensisijaisesti nuoret itse myös toteuttavat ohjelmaa ja iltahartauksia.
Nuorisotyön puolella tiimityö on isossa roolissa tekemisessä, lähes kaikki suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä.
-Pidän tiimityöstä. Nuorisotyön tiimityö on todella luontevaa ja tiimi puhaltaa hyvin yhteen hiileen. Ryhmähenki on hyvä. Aina voi myös kysyä apua. Itsekin kyselin varsinkin alussa paljon, kun aloitin työni ja aina sain apua. Ja onhan se hauskaa olla porukassa suunnittelemassa mitä kaikkea voisi tehdä ja keksiä kaikenlaisia luovia menetelmiä toimintaan.
Papin perustyöhön kuuluu hautaan siunaamisia ja kasteita. Vihkimisiä ja messuja Sofialla on vähemmän. Papin perustyö on itsenäisempää kuin nuorisotyö, mutta siinäkin tukea löytyy.
-Suntiot saattavat joskus hoksauttaa asioista, joita en ole itse huomannut ja heiltä ja samoin kanttoreilta saa apua mieltä askarruttaviin asioihin.
Yhdessä erilaisina – nuorisotyö rohkaisee olemaan oma itsensä
Nuorisotyössä Sofian mielestä on tärkeää vahvistaa yhteisöllisyyttä ja saada nuoret tuntemaan, että he ovat tervetulleita joukkoon. Hänestä nuorisotyössä on hienoa, että se mahdollistaa vähän eri tyylisten ja ikäisten nuorten yhdessäolon. Tällöin nuoret tottuvat erilaisuuteen ja siihen, että tehdään asioita erilaisina yhdessä.
-Hienoa on myös, kun huomaa, että nuori alkaa tulla ulos kuorestaan ja avautumaan. Nuori alkaa luottamaan yhteisöön ja olemaan osa sitä aidosti omana itsenään.
Sofiasta on myös antoisaa kuunnella ihmisten tarinoita.
-Tunnen, että se on lahja minulle, kun joku uskaltaa jakaa elämäntarinaansa kanssani.