Kirkon oppaana saa sen, minkä antaa

Toista kesää Puumalan kirkon oppaana toiminut Noora Kivinen nauttii tehtävän moninaisuudesta. Työn suola ovat kohtaamiset.

Puumala tunnetaan kauniina kesäkuntana, mikä näkyy myös kirkon kävijämäärässä. Vuonna 2023 Puumalan kirkossa vieraili 2551 ihmistä ja tänä vuonna päästiin lähes täsmälleen samoihin lukemiin (2553). Mikäli mukaan lasketaan myös kirkollisten toimitusten vieraat, nousee lukema 3875:een. Kirkko onkin ollut auki koko lomakauden kesäkuun toiselta viikolta elokuun 25. päivään saakka.

Kivisen työsarka koostuu viidestä työpäivästä ja viikon lopuista opastuksista huolehtii Pirjo Luukkonen. Oppaiden työaika on kello kymmenestä neljään.

Oppaan tehtäviin kuuluu luonnollisesti kirkon esittely ja erinäisiin kysymyksiin vastaaminen. Työnkuvan merkittävä osa ovat kohtaamiset, joita mahtuu kesään monenlaisia.

– Koen, että en ole pelkästään tämän kirkkorakennuksen oppaana, vaan kerron myös kirkon toiminnasta täällä tai vaikkapa Anttolassa. Tiedän, milloin Puumalan nähtävyydet ovat auki tai missä kannattaa lounastaa. Toisinaan tapaan myös niitä, joiden kanssa juttu menee syvemmälle, Kivinen kertoo.

Useimmin esitetyt kysymykset liittyvät kirkon rakennusvuoteen, penkkien määrään ja kirkon aukioloaikoihin, mutta toisinaan tiedustellaan tarkempiakin speksejä.

– Saan itse olla oppimassa, kun rakennusmestari kertoo hirrenmuotoilusta tai arkkitehti vertailee kirkon rakennetta Kerimäen tai Pitäjänkirkon vastaavaan. Tänä kesänä minulta on kysytty esimerkiksi, onko kirkko kalkkimaalattu tai kuuluuko työnkuvaani ikkunoiden pesu, Kivinen nauraa.

Joskus käy niinkin, että kirkkoon tai sen linjauksiin turhautuneet ihmiset vyöryttävät tuskaansa kirkon oppaan päälle. Näissä tilanteissa auttaa rauhallinen puolueettomuus.

– Koen kuitenkin, että kirkon ja seurakunnan on hyvä olla oppaalle jollain tavalla tärkeä, jotta voi kohdata ne ihmiset, jotka tulevat sunnuntaina rukoilemaan ja laulamaan virsiä tai kaipaavat kuuntelijaa erilaisissa, vaikeissakin elämäntilanteissa. Voin seistä sen takana, miksi olen kirkolla töissä ja kohtaamaan ihmisiä eri elämäntilanteissa.

Välillä opas tulee kirkkovieraille niin tutuksi, että häntä tervehditään torilla. Työn vastavuoroisuus onkin Kivisen mukaan yksi parhaista puolista. 

– Jos tehtävään ei panosta tai olisi tosi vetäytyvä ja ujoluonteinen ihminen, voisi työ käydä ikäväksi. Kun ottaa ihmisiin kontaktia ja on läsnä, antaa tämä työ todella paljon.

Kesästä mieleen on jäänyt esimerkiksi kohtaaminen puolisoaan surevan ihmisen kanssa. Monia sanoja ei vaihdettu, mutta istuminen yhdessä jätti vahvan tunnejäljen. Myös lasten vilpittömyys ilahduttaa.    

– Yksi lapsi kysyi, onko tämä minun kirkkoni, kun kerran asun täällä. Hääharjoituksiin saapuvien parien täpinässä on myös jotain äärimmäisen hienoa.

Häitä Puumalan kirkossa on tänä kesänä vietetty viidet. Niiden lisäksi kirkon oppaana pääsee osaksi muita elämän tärkeitä hetkiä hautajaisten ja konfirmaatioiden myötä.

Upeaa akustiikkaa

Kirkon oppaana pääsee mukaan myös seurakuntatyön kulisseihin. Kanttorit käyvät harjoittelemassa ohjelmistoaan, suntiot valmistelevat toimituksia ja joskus saattaa päästä vaikka juontamaan kesämusiikkitilaisuuksia. 

– Meillä on aivan huikean hienoja osaajia ja työntekijöiden kesken kunnioittava ilmapiiri. On ollut helppo kausi- tai kesätyöntekijänä tulla mukaan porukkaan, kun työpanostani on arvostettu ja olen oppinut tuntemaan monia työntekijöitä, Kivinen kokee.

– Kirkossa on upea akustiikka, ja on aina hienoa kuunnella mielettömien kanttoreiden harjoituksia. Erityisesti häämusiikista jäävät kirkkovieraatkin nauttimaan. Joskus tosin kontrasti on suuri, kun kauniina kesäpäivänä urkuparvelta pauhaa hautajaismusiikki.

Erityisesti Kivinen vaikuttui kuullessaan häämusiikkina Muumien hosulien ja sosulien hääteeman, Haddawayn ”What is love”n tai Irwin Goodmanin Ryysyrannan. Sen sijaan korvissa soi erään kesäkuisen päivän jälkeen, jolloin urkujen pillistöä viritettiin vireeseen kuuden koko kuuden tunnin työpäivän ajan.

– Lemppareitani ovat olleet puolen tunnin päivämusiikkitilaisuudet, joissa on ollut monipuolinen kattaus kuoroja ja erilaisia soittajia viulisteista pianisteihin ja sellosta urkuihin. Näissä näkyy paikallisia vakiokasvoja, ja kuulijat ovat selvästi onnellisia pienestä jaetusta hetkestä. Kontrasti siinä, että ensin on ääntä, valoa ja ihmisiä, ja sen jälkeen tuleekin hiljaista, on joka kerta vaikuttava.

Vieraita Juvalta Japaniin

Oppaan silmin suurin osa kirkkokävijöistä on kotimaisia camping-matkailijoita, joita tänä kesänä on riittänyt erityisesti Pohjanmaalta. Toinen ilmeinen ryhmä ovat Norppareitin kulkijat, jotka saattavat klonksutella kesken pyöräreitin hiljentymään kirkkoon. Muutamat paikalliset ottavat säännöllisesti pienen oman hetken kirkon penkissä, mutta eniten heitä kohtaa päivämusiikkitilaisuuksissa.

Vieraskirjaa selatessa huomaa, että kirkkovieraita on käynyt Suonenjoelta Saksaan ja Nizzasta Normandiaan. Euroopasta vahvimmin edustettuina ovat Saksa ja Ranska, mutta kaukaisimmat ovat saapuneet Australiasta ja Japanista asti. Ikärakenteeltaan eniten näkyy 30–40-vuotiaita pariskuntia ja perheitä.

–  Kaikki aktivoiva kiinnostaa. Aarrejahti oli menestys ja myös messupassit kiehtovat osaa kävijöistä. Vanhemmat saattavat jättää lapset hetkeksi leikkinurkkaukseen, kun kiertävät kirkkoa esitteen kanssa, Kivinen kertoo.

Osaa taas kiehtoo itse rakennus. Vieraista löytyy myös muiden uskontokuntien edustajia, kuten ortodokseja tai katolilaisia. Naapurimaista sen sijaan on todella vähän vierailijoita. Esimerkiksi ruotsinkielistä kirkkoesitettä ei ole kysytty kertaakaan, kun saksankielisinä niitä on lähtenyt matkamuistoksi satoja.

Kesän mittaan Noora Kivinen on vetänyt muutamia spontaaneja kirkkokierroksia esimerkiksi juhannusajan mökkiporukoille.  

–  Eräät sisarukset olivat kesämatkalla lapsuuden mummolassa, ja tulivat samalla vierailemaan kirkossa. Ranskalaisten nuorten ryhmä oli puolestaan kirkkokuorotaustansa vuoksi kiinnostuneita suomalaisista virsistä, joten soitin Youtubesta muutaman kappaleen.

Entä mitä Kivinen itse kirjoittaisi kirkon vieraskirjaan?

– Asun Hyvinkäällä, mutta kesät vietän äitini kanssa Hurissalon mökillä. Kuulun myös Hurissalon harrastajateatteriin, mikä on kiinnittänyt paikkakunnalle hyvin.

Normaalista palkkatyöstä poikkeava kesäpesti saa Kiviseltä vilpittömät kiitokset.

– Tässä työssä näkee ihmisyyden kaikki variaatiot: saman päivän aikana voidaan järjestää häät ja hautajaiset. Monelle on tärkeää, että kirkko on auki ja sinne voi piipahtaa hetkeksi hiljentymään tai juttelemaan jonkun kanssa. Joillekin saatan olla yksi päivän ainoista kontakteista.

Teksti: Krista Eskelinen

Kuvat: Marjukka Lehtomäki