Missä työskentelet?

Olen toiminut Ruotsin kirkon pappina 8 vuotta, Mikaelin seurakunnassa Örebrossa. Alueella kirkkoon kuuluu noin 20 prosenttia alueen väestöstä.

Mikä on työkuvasi?

Toimin kaksikielisenä pappina, erityisesti suomalaistaustaisten ja -kielisten parissa. Teen myös kehittämis- ja ihmisoikeustyötä, tehtävääni kuuluu ajaa ruotsinsuomalaisten etuja ja oikeuksia paikallisesti ja valtakunnan tasolla. Kuvaisin toimenkuvani aika ainutlaatuiseksi Ruotsin kirkossa. Työni on myös hyvin monikulttuurista.

Millaisia eroja Suomen ja Ruotsin välillä on pappiskoulutuksessa?

Erot ovat aika suuria. Ruotsissa soveltuvuus papin tehtävään arvioidaan jo opintojen alkuvaiheessa, ei vasta pappisvihkimystä maisterina haettaessa. Yliopiston jälkeen opiskellaan vuosi kirkon omassa koulutuksessa ja vasta sitten saadaan pappisvihkimys. Tämän jälkeen työskennellään piispan osoittamassa seurakunnassa ensimmäinen vuosi pappina vanhemman kollegan ohjauksessa. Vasta tämän jälkeen uusi pappi ”astuu” työmarkkinoille. Suosittelen.

Onko kirkkomusiikissa eroja?

Erot ovat ehkä vielä suurempia. Ruotsissa virret ovat pääsääntöisesti duurissa. Häissä ja hautajaisissa musiikki on ehkä kevyempää tai iskelmävoittoista, lähtökohtana minkä ihmiset kokevat omakseen ja tärkeäksi. Lähes aina pystymme toteuttamaan ihmisten musiikkitoiveet ilman että syntyisi ristiriitaa toimitusten jumalanpalvelusluonteen kanssa. Kirkkoon seurakuntalainen saa kirkkomuusikon, mutta muualla järjestettävään tilaisuuteen sen yleensä joutuu hankkimaan itse.

Onko työoloissa pappina muuten eroja Ruotsin ja Suomen välillä?

Nuo ammatilliset elementit papin koulutuksessa Ruotsissa ovat tärkeitä. Papille myös maksetaan keskimäärin parempaa palkkaa Ruotsissa ja verotus on kevyempää. Arvioni on, että työn kuormittavuutta seurataan tarkemmin, niin että jokainen voi hyvin työssään. Joustavuus työnantajan puolelta on merkityksellistä, voin esimerkiksi ottaa lapsen päiväksi työpaikalle, jos tilanne niin vaatii. Ruotsissa on arvioni mukaan selkeästi seurakunnissa matalampi hierarkia työntekijöiden välillä. Yhdessä tekemisen kulttuuri on palkitsevaa.

Sinut tunnetaan myös maailman parhaana jääkiekkoerotuomarina. Mitkä ovat ikimuistoisimmat kokemuksesi jääkiekon parissa?

No, kiitos. Olen ylpeä siitä, että sain olla yli 10 vuotta naisten jääkiekon kansainvälisen jääkiekkotuomareiden rankingissa 1. sijalla. Ikimuistoisimmat kokemukset urheilun parissa liittyvät olympialaisiin. Olen toiminut tuomarina kolmissa olympialaisissa 1998 Naganossa, 2002 Salt Lake Cityssä ja 2006 Torinossa.  Salt Lake Cityn ja Torinon olympialaisissa sain toimia molemmissa naisten jääkiekon finaaleissa tuomarina! Olen toiminut tuomarina myös viitenä vuonna MM- turnauksissa, ja kaikissa niissä finaalissa.

Sinut aateloitiin tänä syksynä jääkiekon kunniagalleriaan, millaisia ajatuksia aatelointi sinussa herätti?

Suuri yleisö ei tiedä, että erotuomarit tekevät rajusti töitä päästäkseen kansainväliselle huipulle ja pysyäkseen siellä. Se vaatii todella kovaa työntekoa ja sitoutumista. Tuomarit myös pisteytetään jokaisen pelin ja turnauksen jälkeen, ja siitä muodostuu ranking järjestys. Parhaat tuomarit löytyvät yleensä finaalista, kuten parhaat joukkueet. Joten tuntuu hienolta, että pitkää ja menestyksekästä kansainvälistä erotuomariuraa arvostetaan näin hienolla kunnianosoituksella, ja samalla huomioidaan erotuomaritoiminta, joka yleensä jää punaisten mattojen ulkopuolelle.

Kaipaatko Suomeen takaisin?

Tampere ja jääkiekko ovat aina sydämessäni.