Raamatullista naiskauneutta etsimässä

2026-06-01 10:00:00.0, Jyrki Koivikko

Kuvituskuva eri aikakausien naisihanteista.

Orpotyttö Esteristä Miss Universumiksi ja Sirkka Salosesta Miss Euroopaksi. Raamatun ja lähihistorian tarinat avaavat näkymiä siihen, miten naiskauneutta on eri aikoina ihailtu, säädelty ja kyseenalaistettu – ja miksi ulkoisen ja sisäisen kauneuden jännite puhuttelee yhä myös kehorauhan ja kristillisen ihmiskuvan näkökulmasta.

Vanhassa testamentissa ihmisen fyysisyys ja keho nähdään hengen kanssa tasavertaisesti hyvänä. Jo 1. Mooseksen kirjassa kuvataan koko ihminen Jumalan kuvana. Kehollisuus ja seksuaalisuus ovat luonnollinen osa elämää, ja hedelmällisyys ymmärretään jopa siunauksen merkkinä. Kun luomiskertomuksessa Jumala esittelee Aadamille alastoman Eevan, innostuneen miehen ensimmäiset sanat ovat: ”Tämä, tämä se on!” (1. Moos. 2:23).

Vanhan testamentin tekstit ovat reheviä ja osin jopa eroottisia. Nuoruuden seurakuntanuorissa sydämentykytyksiä herättävä kohta oli Laulujen laulun 7:4: ”Rintasi ovat kuin peuranvasat, kuin gasellin kaksoset.” Kirja on Vanhan testamentin juutalaisten häälaulujen kokoelma.

Raamatun Miss Universumi -kilpailut

Ehkä erikoisin Raamatun kirjoista on Esterin kirja. Siinä Jumalaa ei mainita kertaakaan, mutta tarinassa kuvataan kirjallisesti todennäköisesti maailman ensimmäiset Miss Universumi -kilpailut. Kertomus käynnistyy siitä, kuinka Persian kuningas Kserkses I (519–465 eKr.) juhlii ja juopottelee kuusi kuukautta sotapäälliköiden, ruhtinaiden ja maaherrojen kanssa. Viimeisen viikon loppuhuipennuksena hän saa päähänsä esitellä vierailleen vaimonsa Vastin kuuluisaa naiskauneutta. Itsenäinen kuningatar ei tähän suostu. Kserkses erottaa hänet kuningattaren tehtävästä varoitukseksi valtakunnan kaikille naisille: itsenäisiä naisia ei Kserksesen Persiassa suvaittu.

Vastin syrjäyttämisen jälkeen valtakunta tarvitsi uuden kuningattaren. Kserkses ratkaisi asian omalla tavallaan ja järjesti koko Persian valtakunnassa kauneuskilpailut uuden kuningattaren löytämiseksi. Karsintojen jälkeen 12 kauneinta pääsi jatkoon, ja heidän joukossaan oli salatusti juutalainen orpotyttö Ester. Tämä muinaisen Persian kauneuskilpailu, alkukarsinnat, valmentautuminen ja finaali, muistuttivat monelta osin oman aikamme Miss Universumi -kilpailuja.

Finalisteja valmennettiin peräti vuoden ajan ennen hallitsijalle esittelyä. He kävivät läpi monipuolisen koulutuksen oppiakseen kaikin tavoin miellyttämään Kserksestä. Heitä voideltiin kuusi kuukautta mirhaöljyllä ja toiset kuusi kuukautta balsamiöljyillä sekä annettiin muita kauneushoitoja.

Juutalaisten riehakas Purim-juhla

Ester voittaa kauneuskilpailut, ja Kserkses on tyytyväinen. Pian Persian valtakunnassa ilmenee kuitenkin salaliitto kaikkien juutalaisten tuhoamiseksi naisia ja lapsia myöten. Ester paljastaa olevansa juutalainen ja anoo kansalleen armoa. Kuningas toteuttaa Esterin toiveen, ja juutalainen kansa pelastuu. Siitä alkaen juutalaiset ovat viettäneet iloista Purim- eli arpajuhlaa pelastumisen ja Esterin kunniaksi. Siinä iloitaan, syödään ja juodaan sekä pukeudutaan naamiaisasuihin, Esterin kauneutta ja viisautta unohtamatta. Juhlintaa voisi kuvata meidän joulu- ja vappuaattomme yhdistelmäksi. Jopa ultrakonservatiiviset New Yorkin hasidijuutalaiset juhlivat kerran vuodessa Purim-päivänä reippaammin.

Sisäinen kauneus korostuu Uudessa testamentissa

Uudessa testamentissa suhtautuminen naiskauneuteen muuttuu. Varhaiskristillisissä kirjeissä korostetaan vaatimattomuutta ja sisäistä kauneutta.

Uudessa testamentissa naisia kehotetaan pukeutumaan säädyllisesti ja välttämään liiallista koristautumista. Hiusten palmikointi, kultakorut ja kalliit vaatteet mainitaan esimerkkeinä ulkoisesta loistosta, jota ei pidetä tärkeimpänä. Esimerkiksi 1. Timoteuksen kirjeessä (2:9–10) kirjoitetaan: ”Samoin tahdon, että naiset pukeutuvat säädyllisesti, kaunistavat itseään kainosti ja hillitysti, eivät palmikoiduilla hiuksilla, kullalla, helmillä tai kalliilla vaatteilla, vaan hyvillä teoilla, niin kuin sopii naisille, jotka tunnustavat palvelevansa Jumalaa.”

Paavali antaa 1. Korinttilaiskirjeen kohdassa 11:14–15 hiustyyliohjeita: ”Eikö luontokin opeta, että miehelle on häpeäksi, jos hänellä on pitkät hiukset, mutta naiselle kunniaksi, jos hänellä on pitkät hiukset? Onhan hiukset annettu hänelle hunnuksi.” Paavali eli roomalaisen hiusmuodin aikaa. Ajat olivat muuttuneet Vanhan testamentin ajoista, joissa Tuomarien kirjan lukujen 13–16 kertomuksessa Simson sai Jumalalta yliluonnolliset voimat pitkien hiuksiensa kautta kansansa suojeluun. Tarina, josta Walesin tiikeri Tom Jones teki iskelmätaivaalle hittikappaleen Delilah (san. Barry Mason, 1967).

Coco Chanel vai Paavo Ruotsalainen

Uuden testamentin ajatukset eivät ole kielto naiskauneudelle, mutta painopiste on siirtynyt ulkoisesta sisäiseen kauneuteen: hyviin tekoihin, nöyryyteen ja hengelliseen arvokkuuteen.

Tämä vaatimattomuuden ihanne vaikutti vuosisatojen ajan kristilliseen kulttuuriin – myös Pohjoismaissa. Yhdenlaisena sisäisen naiskauneuden huipentumana voi pitää 1800-luvulla muotoutunutta heränneiden eli körttien naisten kirkkoasua. Talonpoika Paavo Ruotsalainen (1777–1852) oli yksi 1800-luvun kansallisista herätysliikejohtajistamme. Hänen julistuksensa painopiste oli uskon esilletuomisen vaatimattomuudessa ja vähäeleisyydessä. Tämä vaikutti osaltaan hänen kuolemansa jälkeen naisten sarkakankaisen körttiasun, ”Iso musta” -huivin kera, muotoutumiseen. Se oli hyvin erilainen verrattuna ranskalaisen muotisuunnittelija Coco Chanelin (1883–1971) vuonna 1926 luomaan ”Pikku mustaan” cocktailmekkoon. Niitä näkee joskus kesäisin jopa konfirmaatiomessuissa.

Miss Eurooppa Sirkka Salonen ja Heinolan kriisi

Kun Suomeen 1800- ja 1900-luvuilla rakennettiin kansakoululaitosta, opettajista tuli enemmän kuin pelkkiä opettajia. Heidän odotettiin olevan kyläyhteisön moraalisia esikuvia ja vastaavan kylän lasten kristillisestä kasvatuksesta – kynttilöitä kansalle, joka pimeydessä vaeltaa. Kansakoulun lukujärjestyksessä oli 3–4 kertaa viikossa vahvasti tunnustuksellista uskonnonopetusta, ja päivä alkoi virrellä ja rukouksella opettajan johdolla. Tätä nais- ja opettajakuvaa tapaus Sirkka Salonen ravisteli 1930-luvulla.

Salonen voittaa ja Heinolan johtokunta raivostuu

Salonen opiskeli Heinolan opettajaseminaarissa ja voitti ensin vuonna 1938 Suomen Neito -kilpailun ja samana vuonna Kööpenhaminassa järjestetyn Miss Europe -tittelin. Jo Kööpenhaminan palkintojenjaossa hänen silmänsä täyttyivät surun kyynelistä: Heinolasta tuli iäkkäämmän ja naisvaltaisen johtokunnan ilmoitus, että hänet oli erotettu opettajaseminaarista moraalittoman ja epäkristillisen käytöksen vuoksi – hän oli osallistunut kauneuskilpailuun!

Tästä syntyi kansainvälinen skandaali. Sirkka Salosen kohtelusta kirjoitettiin New Yorkia ja Lontoota myöten. Lopulta Suomen opetusministerin Uuno Hannulan ja opetushallituksen mitta tuli täyteen Heinolan seminaarin ummehtunutta ilmapiiriä. Vasta itsenäistynyt Suomi pyrki kansainvälistymään, mutta tapahtumat saivat maan näyttämään takapajulalta. Heinolan seminaarin johtokuntaa kehotettiin perumaan Miss Europen erottaminen ilman ehtoja. Opettajakoulutuslaitoksen ikkunoista oli syytä päästää ulos vanhat ja ummehtuneet asenteet.

Erottaminen peruttiin, mutta Salonen ei koskaan palannut Heinolaan. Hän toimi lottana, esitti pääosaa elokuvassa Unelma karjamajalla (1940) ja solmi avioliiton säveltäjä Antero Vartian kanssa saaden kaksi lasta. Perhe asui ensin Ruotsissa ja sitten Saksassa. Salonen palasi lapsineen Suomeen 1950–60-lukujen taitteessa ja toimi Tuupovaaran keskikoulun rehtorina ilman muodollista pätevyyttä. Elämänkokemus kantoi.

Kehorauha on armon sisar

Elämme aikaa, jossa ulkonäköä arvioidaan enemmän kuin koskaan – koko ajan ja kaikkialla. Sosiaalinen media on tehnyt jokaisesta potentiaalisen esiintyjän ja samalla myös arvostelun kohteen. Kauneusihanteet kiertävät nopeasti ja muuttuvat, mutta niiden paine säilyy. Erityisesti lapset ja nuoret kasvavat maailmaan, jossa oma keho näyttäytyy helposti projektina – jonakin, jota tulee jatkuvasti muokata ja parantaa tullakseen hyväksytyksi muiden silmissä.

Kehorauha rikkoutuu usein myös valta-asemassa olevien naisten kohdalla. Tämä paljastaa ristiriidan: vaikka tiedämme, että ihmisen osaamisen ja arvon tulisi perustua muuhun kuin ulkoiseen olemukseen, toimimme liian usein toisin. Vallan paikoilla olevat naiset joutuvat edelleen kohtaamaan arviointia, jossa pätevyys ja ulkonäkö sekoittuvat toisiinsa tavalla, joka harvoin koskee miehiä yhtä voimakkaasti.

Kristilliselle ihmiskuvalle ja kehorauhalle on kysyntää

Uuden testamentin ajatus sisäisestä kauneudesta ei ole turha tai vanhentunut, vaan yllättävän ajankohtainen. Se haastaa mittarit, joilla ihmistä arvioidaan. Sisäinen kauneus ei tarkoita ulkoisen kieltämistä tai vähättelyä, vaan asioiden tärkeysjärjestykseen asettamista. Ihmisen arvo ei synny katseista, kommenteista tai hyväksynnästä, vaan siitä, että jokainen ihminen on Jumalan kuva ja ainutkertainen ihme.

Kehorauha ei ole vain yksilön asia, vaan yhteinen tehtävä: rakentaa maailmaa, jossa jokainen saa olla riittävä. Se alkaa aina yksilöstä ja omasta yhteisöstä. Kehorauha on lopulta mitä suuremmissa määrin hengellinen kysymys. On lupa olla omanlaisensa ja siksi kehorauha on armon sisar.

Laulujen laulu 8:6

”Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten,
pane sinetiksi ranteesi nauhaan.
Rakkaus on väkevä kuin kuolema,
kiivas ja kyltymätön kuin tuonela.
Sen hehku on tulen hehkua,
sen liekki on Herran liekki.”