Miltä sinusta tuntuu, kun joku puhuttelee sinua nimeltä? Minusta tuntuu hyvältä. Nimen mainitseminen pitää sisällään sen tosiasian, että joku on nähnyt vaivan painaa nimesi muistiin.

Evankeliumiin on kirjattu joukko nimiä, jotka on painettu kollektiiviseen muistiin. Ne ovat kulkeneet perimätietona Jeesuksen mukana kulkeneista miesopetuslapsista. Jeesuksen sanotaan valinneen nämä miehet erityistehtäviin. Apostolien päivänä tänä vuonna kirkossa luetellaan nämä nimeltä mainitut miehet.

Yhtä hyvin päivän tekstinä voisi olla tämä Luukkaan evankeliumista löytyvä kohta: ”Jeesus kulki kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään julistaen ilosanomaa Jumalan valtakunnasta. Hänellä oli seurassaan kaksitoista opetuslastaan sekä muutamia naisia, jotka hän oli parantanut taudeista ja vapauttanut pahojen henkien vallasta. Näitä olivat Magdalan Maria, --Johanna, -- sekä Susanna. Lisäksi oli monia muita naisia, ja kaikki nämä avustivat heitä omilla varoillaan.”

Itse olen huono nimissä. Päähän ei meinaa mahtua kaikkien nimet. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pitäisin jotakuta vähemmän tärkeänä kuin toista. Näin on myös evankeliumin laita. Nimien maininnalla on nostettu aikoinaan tietyt opetuslapset erityisasemaan. Ei ole sattumaa, että he olivat kaikki miehiä. Jeesuksen mukana kulkeneita naisiakin mainitaan nimeltä, mutta samalla annetaan heille vähän toisenlainen rooli. Jeesuksen opetuslasten joukossa oli myös monia, joiden nimet ovat unohtuneet historian hämäriin. Ei unohdeta oman nimemme merkitystä kuitenkaan. Sinulla on väliä. Nimesi kertoo, että olet Jumalalle rakas. Oli nimesi sitten kasteessa saatu tai myöhemmin itse valittu. Nimesi kertoo sinusta.