Kuolemasta elämään

 

”Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.” Jobin sanat ovat mielestäni Raamatun kauneimmat sanat, jotka kärsinyt ihminen sanoo. En tiedä, ketä tai mitä Job ajatteli, mutta minulle ne puhuvat rakastavasta Jumalasta ja Lunastajasta Jeesuksesta Kristuksesta.

Pyhäinpäivä vei ajatukset niihin tärkeisiin ihmisiin, jotka kuolema on vienyt meiltä pois. Puhe, katse, kosketus ovat vain muisto. Heitä ei enää ole kanssamme. On ikävää ja surua. Miksi jo nyt.

Omalla karulla tavallaan tulevan sunnuntain Jobin kirja lohduttaa. Kaikki se menetys, jonka hän eläessään joutui kokemaan, se koskettaa. Kaikki vietiin. Ei ihme, että hän oli katkera. Hän kapinoi. Hän kiukutteli. Jumala oli hänelle epäoikeudenmukainen. Keskellä pitkiä ja uuvuttavia keskusteluja Job kuitenkin lausuu kuin uskontunnustuksen: minun lunastajani elää! Siis epäoikeudenmukaisuuksien keskellä oli kuitenkin rakastava Jumala. Kurjuuden ja kuoleman keskellä on orastavaa kasvua. Sateisessa ja synkässä syksyssä loistaa Kristus-valo.

Lunastaja elää!

 

Osmo Luukkonen
Pitäjänkirkon pappi