Mietteitä Marianpäivään

Kaksi hennosti vaaleanpunaista viivaa raskaustestin näytöllä. Nytkö se on totta? Tuleeko minusta oikeasti äiti? Lähes kuusitoista vuotta myöhemmin olen edelleen hämmentynyt. Kun sain tiedon raskaudestani, luulin kantavani kohdussani solurykelmää.

Muutamaa viikkoa myöhemmin näin isopäisen hahmon ultraäänikoneen ruudulla ja aloin aavistaa, että sydämeni alla kasvava solukko on yksilö. Ihminen, jolla on omat ajatukset ja omat tunteet. Minä olen hänen äitinsä, mutta hän on itsensä oma, Jumalan oma. Hän syntyi suuresta kaipauksesta, mutta hänen tehtävänsä ei ole vastata minun tarpeisiini. Hänellä on oma tehtävänsä, oma paikkansa maailmassa ja minun tehtäväni on auttaa häntä etsimään omaa polkuaan.

Tältäkö sinustakin tuntui, Maria, kun kätkit asioita sydämeesi ja tutkistelit niitä siellä?

 

Tuulia Ikonen