Pitääkö olla huolissaan

Ajatus etsii juonta – vaan ei löydä. Sana hapuilee kaveria – vaan jää yksin. Ovatko aivot aminohapoilla? Onko tämä lajityypillinen oire suomalaiselle heinäkuussa? Vai olisiko tämä sitä pyhää huolettomuutta tai opintomatka sitä kohti?

Toisinaan tarjoillaan tilanteita, joissa taito ja tahto toimia estyvät. Väliin meitä viedään maastoon, jossa voima ja viisaus viestiä vaaditulla tavalla viipyvät. Kun oma keinottomuus on totta, rohkaistuu heittäytymään Jumalan lapseuden suojaan. En hajoa eikä maailmani romahda vaikka mitään ei saada aikaiseksi. Jumala on.

Riittää, kun minäkin suostun olemaan. Jotakin arvokasta ja kaunista voi tapahtua minusta huolimatta. Jotakin pyhää saa tapahtua, kunhan minä ensin vaikenen. Tästä tunnelmasta lähtevät ilosanoman tuojan askeleet.

Hyvyyden suojaamia kesänpäiviä huolettomaan kulkuun toivottelee,

Sari Martikainen
seurakuntapastori