Armon katse

 

Miten katson toisia ihmisiä? Onko katseeni toista kohtaan lempeä ja hyväksyvä?  

Vai katsonko toista ihmistä ylhäältä päin arvostellen, kenties jopa esineellistäen, itselleni jonkinlaista hyötyä hakien? 

Se, miten katsomme toisiamme, ei ole yhdentekevää. Luin hiljattain erään lehtiartikkelin, jossa koulukiusattu kertoi kiusattuna olemisesta. Siinä poika istuu luokassa yksin, kiusaamista täynnä oleva välitunnin jälkeen ja itkee. Opettaja katsoo poikaa ja näkee pojan kyyneleet. Katseet kohtaavat, poika ajattelee, että vihdoin joku näkee hänen hätänsä. 

Mitä sitten tapahtui? Opettaja käänsi katseensa pois, avasi kirjan ja aloitti oppitunnin siitä kohdasta, mihin edellisellä tunnilla jäi. Kannan siitä vieläkin jälkiä itsessäni, kertoo kiusattu 

Vanhassa jumalanpalveluksen synnintunnustuksessa pyydetään Jeesusta katsomaan meitä laupeuden silmin. Sanakirjan mukaan sana laupias viittaa armoon. Se tarkoittaa muun muassa rakastavaa, lempeää, auttavaa, hyväsydämistä, armeliasta ja armahtavaa. 

Osaisinpa katsoa toista laupeuden silmin, silloin kun toinen sitä tarvitsee.

Mikko Miettinen