Kristuksen tuoksu

”Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle.” Ef. 5:2

Pääsiäiskertomus tuo aistien epiteeleihin moninaista tunnusteltavaa. Yläsalin ilmavirta kuljettaa yhteisen aterian aromit ja läheisten ihmisten lämmön kiinni minuun.

Getsemanessa illan kostea hämäryys tuudittaa uneen. Lähelläni suolaiset kyyneleet kirvelevät posken pintaa. Veren maku tuntuu nielussa. Tunnelma tukahduttaa.

Uhka tiivistyy ja tuomio tulee todeksi. Sydän hakkaa. Hätääntyy. Pelottaa. Joutuu yksin. Puolestani lävistetään, lyödään, syljetään ja ruoskitaan. Kärsimys runtelee. Kuolema haisee. Hauta aukeaa.

Pyhän Hengen tuulahdus puhaltaa aamun auringossa. Valo osuus luomakuntaan. Happea riittää. Näkymä kirkastuu. Korvaa lämmittää viesti: ”Älä pelkää!” Kantapäitä kutittaa kehotus: ”Mene ja kerro!”

Sari Martikainen

Suomenniemen vs. aluekappalainen