Kutsu paastoon

Kristikunnan suurinta juhlaa pääsiäistä vietetään tänä vuonna huhtikuun alussa. Matkaa siis vielä on. Ennen juhlaa meitä kutsutaan viettämään paastoa 40 päivän ajan. Karsimaan arkea yksinkertaisemmaksi, hiljentämään vauhtia ja mietiskelemään. Esimerkki tälle kaikelle nousee Jeesukselta itseltään, joka vetäytyi yksinäisyyteen 40 päivän ajaksi ennen julkista työtänsä.

Meistä jokainen tietää, että kävellessä ennättää nähdä enemmän kuin autolla ajaessa. Paaston idea on samanlainen. Hidasta kulkua, lisää läsnäoloa ja myötätuntoa. Se on vastakohta vallalle, kiireelle, yläpuolelle asettumiselle ja paremmin tietämiselle. Se on alhaalla olemista ja aistimista. Se on viipyilyä Raamatun äärellä, rukousta ja kuuntelua. Se on antautumista Jeesuksen seurassa olemiselle. Antautumista hänen hoitavalle rakkaudelle.

”On mulla onnenpäivä, siis enkö laulaisi! Kun sydän on näin täynnä, niin enkö kiittäisi! Nyt Jeesustani kiitän, Ylkääni rakkainta, kun omaksensa saattoi hän aivan armosta.” (Siionin laulu 296)

Eija Juuma, seurakuntapastori