Pappien blogi 27.8.2021

Kynnykset

 

Oletko lyönyt varpaasi kynnykseen tai kompastunut siihen? Sattuu ja harmittaa. Ikävä kynnys.

Wikisanaston mukaan kynnys määritellään näin:

  1. eri huoneiden lattioiden välissä oleva korkeampi kohta, jota vasten ovi tyypillisesti sulkeutuu
  2.  (kuvaannollisesti) edellytyksistä muodostuva raja, jonka ylittyminen johtaisi johonkin toimenpiteeseen

Kynnys, joka rakennuksessa erottaa eri tiloja tarvitaan pitämään kylmä ulkona.

Mutta miten suhtautua noihin kuvainnollisiin kynnyksiin. Kynnys, joka suojaa omaa tilaa maailman pakkasilta, on tarpeellinen, kun kyse on oman sisimmän suojaamisesta ja itsensä rakastamisesta. Mutta joskus on hyvä astua eteenpäin. Kynnykselle pysähtyminen voi johtua pelosta tai arkuudesta , joskus toki myös terveen järjen käytöstä. Jokaista kynnystä ei tarvitse ylittää. Mutta uskalla ylittää se kynnys, joka estää rakastamasta.

Kirjeessä roomalaisille ( luku 13) muistutetaan: ” Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne… Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa.”

Rakasta lähimmäistäsi lähellä ja kaukana. Jeesuksen esimerkki kannustaa ja häneltä voimme pyytää uutta intoa, jos omat voimat hiipuvat.

Kaikki ei aina onnistu yrityksistämme huolimatta. Joskus voi lyödä varpaansa kuvainnolliseen kynnykseen: rakkaudellinen toiminta ei saa vastarakkautta, hyvää ei palkita hyvällä. Ei se haittaa. Mustelmat paranevat. Kyynelet kuivuvat. Rakkaus antaa uutta voimaa yrittää uudelleen. Rakkaus madaltaa kynnyksiä, kerta toisensa jälkeen.

 

Jaana Pietiläinen